23. joulukuuta 2014

Joulurauhaa

Tulin eilen Willa Laina Mariaan. Yksi vuoden parhaimpia Deja-vu-hetkiä; tänne olen tullut monta kertaa aina jouluna. Tuskimpa tämäkään on viimeinen kerta.

snow,spruce, lumi, kuusi, abeto, nieve

snow, nieve, abeto, kuusi, lumi, spruce







Täällä on maassa lunta, sisällä lämmintä, syvä hiljaisuus, tuoksuu puuro ja piparit. Christmas mood siirtyy On-asentoon ihan itsestään.


brezo, heather, kanerva
Julistin hetki sitten itselleni joulurauhan. Toivotan sitä myös kaikille blogin lukijoille. Kuten myös Onnellista Uutta Vuotta 2015. Kiva, että olette käyneet täällä. Vielä kivempaa, jos olette viihtyneet. Jatkoa seuraa. Todennäköisesti kuitenkin vasta ensi vuoden puolella, kun taas palaan arjen ja sivistyksen pariin.




Con este post quiero desear Feliz Navidad y Prospero Año Nuevo 2015!

Merry Christmas and Happy New Year 2015 for all the readers of the blog!


16. joulukuuta 2014

Enkelikello

Oma visiittini viikonlopun joulumyyjäisiin oli lyhyt, mutta ytimekäs. Työt kutsuivat tekijäänsä ja siksi pidin kiirettä. Oli monta mielenkiintoista pöytää, joihin olisin halunnut syventyä syvällisemmin; olisin kääntänyt, vääntänyt, tutkinut saumoja, materiaaleja ja löytänyt pätevän syyn, miksi ne lähtevät mukaani. Jos lähtevät.




Tein heräteostoksen. Enkelikellon. Änglaspel. Uudelleen henkiin herätetty 80-luvun metallinen kynttiläteline, jossa roikkui enkeleitä. Siihen mahtui neljä pitkää ja kapeaa kynttilää, joiden liekit saivat enkelit pyörimään, hiljalleen. Ei saanut mennä liian lähelle, etteivät letit syty palamaan. Eikä saa koskea! Katsella sai ja se oli pyöriessään tosi hienoMiten ne enkelit osasivat liikkua?




























Uudessa versiossa enkeleiden tilalla on lumihiutaleita, mutta teline vain yhdelle tuikulle. Mutta edelleen se pyörii, hiljalleen. Käärin sen pakettiin ja vien isoäidille, jolla oli se alkuperäinenkin. Joka aina teki mulle letit.


Enkelikello löytyi Oma Shopin pöydältä, mutta heillä on myös verkkokauppa.

Kivoja juttuja oli myös 1kertaa2 :lla ja Johanna Gullichsenilla. Molemmat suomalaisia, viimeksi mainittu muotoillut kauniita tekstiilejä jo vuosikausia.


*****************************************************************


Myös Kummipoikani saa sen elämyksen, minkä olin luvannut jo syyskuussa. Tai hän saa tietää, mikä se on. Se ei löytynyt Design-torilta, mutta perisuomalaista se on. Ei nyt ehkä ihan alkuperältään, mutta ainakin kotimainen versio. Löytyi sopivasti juuri jouluksi. Elämys koetaan kuitenkin vasta keväällä. Mutta musta tuntuu, että nyt kyllä osuu ja uppoo. Että kannatti odottaa. Että voi aiheuttaa vähän täpinää. Että oon edes vähän swägä, kun semmosen keksin.




12. joulukuuta 2014

Rakas Joulupukki

tänä vuonna toivoisin lahjaksi:

Lämpimät Uhana Design:n legginsit. Aivan välttämättömät melkein koko vuoden fillaroivalle mekkotytölle. 
Coston hatun, sellaisen kun kaikilla muillakin on. Itse tajusin vasta pari viikkoa sitten, että se pukee mua.
Uudet tennarit. Minna Parikat. Ne missä on ne korvat. Aivan megakivat pyöräillessä.
- Ja uudet tyynynpäälliset sohvalle. Saanalta ja Ollilta.


Olen ollut tosi kiltti. Lupaan olla sitä jatkossakin.

Jenni


Tiedän, että tämä menee mainostamisen puolelle, mutta ensi viikonloppuna Pakkahuoneella pidetään perinteinen jouluinen Designtori, joista saa noita munkin toivomia lahjoja ja paljon muuta suomalaista muotoilua. Tapahtuman järjestää Design on Tampere. Suosittelen lämpimästi!



9. joulukuuta 2014

Muistiinpanoja 6.12.2014

Seurasin itsenäisyyspäivän vastaanottoa vain toisella silmällä, joten mitään mittavaa analyysiä en pysty puvuista tekemään. Jos nyt kolme päivää myöhemmin osaan mielessäni yhdistää puvun, sen kantajan ja suunnittelijan, niin näistä pyhistä kolminaisuuksista jäivät parhaiten mieleen Teemu Muurimäki, Outi Les Pyy ja Stella McCartney. Mainitsen tietenkin ensin suunnittelijan, koska hän tekee suurimman työn ja linnan juhlat ovat usein se näytön paikka. Näiden kantajina toimivat Jaana Pelkonen, Satu Taiveaho ja Elina Kiikko. Kyseiset ladyt on useina vuosina rankattu illan kuningattariksi tai ainakin juhlien "Top 10 -listoille". Eikä suotta! Kauniita olivat nytkin, vaikka suuri WOoooW!-elämys jäi kokematta. 

Näissä kolmessa kokonaisuudessa on yksi yhtenäinen piirre, joka osoittautuu eri tavalla, mutta jota suuresti arvostan: kierrätys. Teemu Muurimäki on alunperin suunnitellut puvun Suomen Eurovision laulukilpailuihin 2007, mutta hyvän designin ja  ajattomuutensa ansiosta on puku kuin uusi vielä vuonna 2014. Outi Les Pyy taas käytti luomuksessaan kahvikapseleita, joista syntyi melkoinen polemiikki jo ennen juhlia. Oli sitten keskustelu positiivistä tai negatiivista, on se useimmiten aina kotiinpäin. Stella McCartneyn puku ei ollut kierrätetty, mutta suunnittelija itse on aina tuonut selvästi esille eettiset ja ekologiset kantansa. McCartneyn pukuja näkee Suomessa melko harvoin ja ehkä myös siksi se kiinnitti huomioni. Yksi suosikkisuunnittelijoistani kun on.  
      
Näiden lisäksi linnassa oli muutama muukin kaunis puku, mutta suunnittelijaa ei mainittu tai se ei ollut tunnettu ja siksi nimi ei jäänyt mieleen. (Vielä vähemmän, kun seuraa lähetystä vain yhdellä silmällä.) Parhaimmista varmasti kuullaan vielä. Tosin aika monta pukua saa tehdä, monta kertaa tulla mainituksi ja nousta lehtien etusivulle, että suunnittelija muistetaan linnan juhlista. Paljon kovaa duunia, kärsivällisyyttä. Kyseenalaistan joskus suunnittelijoille tuikitarpeellista näkyvyyttä. Sitähän juuri tarvitaan, mutta mistä sitä saa parhaiten?   

Aamuiset ajatukseni vallanneet puvut näkyvät täällätäällä ja täällä

On mulla näissä linnan juhlissa myös yksi jokavuotinen kestosuosikki; gTie:n solmiot ja asusteet. Olen tykännyt Jenni Ahtiaisen käden jäljestä aina. Jo ihan siitä ensimmäisestä pitsisestä, joka nähtiin Ville Valon kaulassa itsenäisyyspäivän vastaanotolla joitakin vuosia sitten. Ahtiainen onnistuu solmioillaan mennen tullen ja työ on aina tehty rakkaudella. Con amor. Con puro amor.

En tunne Jenniä millään tavalla, mutta somessa seuranneena pidän hänen tavastaan luottaa intuitioon ja fiilikseen. Hänen töissään on jotakin rosoista, mikä tekee niistä kauniita. Ja inspiroivia!


Iskee fiilis, että pitää itsekin alkaa luoda jotain.


Myös video, missä solmitaan skraga, on hieno:







      


6. joulukuuta 2014

Valon hetkiä

Kulunut viikko on ollut syksyni synkimpiä. Muutaman haikean uutisen lisäksi päivittäiset pimeän yliannostukset painavat kehossa ja valottomuus tekee hieman hulluksi. Jopa minut, vaikka rakastan hämärää ja vaikka vanhemmiten olen alkanut ihastella myös marraskuun harmaita sävyjä. Mutta rajansa kaikella. Onneksi ollaan loppusuoralla!

Mutta löytyi hetki valoakin.



Oman olohuoneeni ikkunasta...  


























Jonkun toisen olohuoneista...



Täysikuusta kaupungin yllä...




Ja Itsenäisyyspäivän ilotulituksesta. Maailman kaikkeuden turhinta mutta myös tarpeellisinta hömppää!
















Viikko sitten Suomesta tuli askeleen tasa-arvoisempi uuden avioliittolain myötä. Toinen mielenkiintoinen ja piristävä uutinen oli tämä. Yhä useammat suomalaiset tekstiilivalmistajat siirtävät tuotantonsa Eurooppaan. Lähemmäksi. Jo oli aikakin. Olen jo vuosia pyrkinyt välttämään Made in China- tai Muu Kauko-idän maa- etiketillä varustettuja vaatteita. Omatunto kun on ollut niin niitä vastaan. Lähinnä siksi, että tuotantoprosessi jää pimeän peittoon ja eettisyydestä ei aina ole takeita. Tosi jees, jos markkinoille saadaan Euroopassa valmistettuja vaihtoehtoja.