24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!









"Ihmiset vouhottaa jostain lumesta ja joulun tunnelmasta. Mun mielestä tää on ihan hyvä näinkin. Kun ei oo lunta eikä pakkasta, niin voi löytyä myyriä, hiiriä, päästäisiä tai mitä vaan herkkuja. Ja toi yks vois kans joskus jättää ton kameran kotiin ja lopettaa ton viheltämisen ja tsoomaamisen! Varmaan fotosoppaa mulle jonkun tonttulakin ja laittaa nettiin. Olis ny vaan ja heiluttais häntäänsä. Kun on se joulukin!" -Osku


Aamulenkki ystäväni, kettukoira Oskun kanssa. Ei hankea, ei korkeaa nietosta mutta silti joulu on meillä. Tänäkin vuonna. 


Näiden ei-niin-joulun-tuntuisten kuvien kera kiitän kaikkia blogini lukijoita tästä vuodesta ja toivotan kaikille 

Rauhallista ja Rentouttavaa
Joulun aikaa!



22. joulukuuta 2015

Joulun tunnelmaa

Joulufiilis on ainakin minulta tänä vuonna hieman hakusessa. Se on kadonnut harmaaseen maisemaan, joka näyttää lokakuun lopulta ja pienehköön, mutta intensiiviseen työrupeamaan, joka sotki (blogipostaus)suunnitelmat ja hitaan aikatauluni. 

Reilu viikko sitten sain ripauksen joulutunnelmaa käydessäni nauttimassa kauden ensimmäisen jouluaterian. Retromoderni -blogin Suvi järjesti meille blogisiskoksille pienen pikkujoulun Arto Rastaan Joulumaa Pop Up Ravintolassa, entisen Boxing Bingon tiloissa, Aleksanterinkadulla.





Tunnelma paikassa oli jouluisasti kotoisa; räsymattoja, joulukuusi, paketteja, kynttilöitä, herkullinen noutopöytä jouluruokineen ja reki, jossa olivat tarjolla makeat herkut, muutamia mainitakseni. Melko perinteisestä menusta erityismaininnan ansaitsevat aivan taivaallinen, suussa sulava savukalamoussekakku ja jälkiruokana nautittu sitruunavanukas ruusuhunajan ja luumun kera. Nämä laittaisin mielelläni omaankin joulupöytääni. Eipä muutenkaan illan tarjoilussa ollut mitään moitittavaa. 

Joulumaa Pop Up Ravintola on pystyssä vielä pari päivää. Jouluaattona paikka on varattu erityisenä joululahjana kovia kokeneelle perheelle. Tarinan voit lukaista täältä.


Joulun jälkeen paikka hiljenee hetkeksi ja tammikuun puolen välin tienoilla siihen avataan Dining 26 -ravintola. Tulevan paikan konsepti vaikutti varsin mielenkiintoiselta; Välimeren herkkuja rennolla meiningillä kohtuuhintaan. Ja mikä parasta, lista laajenee sen tavanomaisesti välimeren ruokamaiksi mielletyn Espanja - Italia - Ranska - Kreikka -linjan yli ja mukaan pääsee koko välimerellinen rannikko, kuten esim. Afrikan pohjoispuolen maat. Ruokaa laitetaan avokeittiössä, tavallisilla kodinkoneilla ja pöytiin annokset tarjoillaan kulhoissa. Vähän kuin tapaksia, mutta täyttävämpää ja tyylikkäämpää. Innolla odotan ensimmäisiä illanistujaisia Dining 26:ssä. 


Joulumaa Pop Upin sisustuksesta vastasi Nord Design ja kukista ja kuusenoksista Kukkakauppa Opuntia.     
Nord Designilla on samassa tilassa oma pieni Pop up -myymälä, josta löytyy Opuntian jouluisien viherkasvien lisäksi Seppä Antti Kuikan taontatöitä ja Studio Heikki Viinikaisen laseja ja valaisimia. Pidin erityisesti Viinikaisen Kuohu -samppanjalaseista ja Nietos -valaisimesta. Harkitsen niitä tarkemmin kun hakemukseni tilasta Universumille on mennyt läpi.


Joulumaa Pop Up Ravintola avoinna 23.12 asti. Lounasaikaan tarjolla riisipuuroa vitosella.
Tulevaan Dining 26 -ravintolaan pääset tutustumaan tästä.


12. joulukuuta 2015

Joulukalenterin puolessa välissä

Miten voi olla, että joulu on jo kahden viikon päästä? Ja miksi joka vuosi viikolla 48 kysyn tämän saman kysymyksen? Toki olen jotain oppinut; ensimmäisen kysymyksen olen joinakin vuosina kysynyt myös viikolla 51, kaksi päivää ennen joulua. Kysymyksen pointti on tietenkin siinä, että kaikki on vielä ihan kesken. 

Monet bloggarit ovat laittaneet blogeihinsa aivan ihania joulukalentereita. Taulu ja tapetti on yksi tämän vuoden lemppareistani. Oma joulukalenterini on epämääräinen asetelma pöydälle kasaantuneita ideoita; juuttinarua, pieniä lasipulloja, joulukortteja, paperipusseja, dymokirjoitin. Olen piipahtanut joka toinen päivä ruotsalaisissa krääsäkaupoissa. Joka kerta olen myös ostanut jotain ja potenut huonoa omatuntoa, kun piti tehdä alusta alkaen kaikki itse ja missähän nääkin on valmistettu...

Kalenterini tarkoittaa siis asetelman purkamista. Jos teen yhden asian päivässä, niin kaikki on valmiina parin viikon päästä. Tai sitten ei.



Illalla vietän pikkujoulua bloggareiden kanssa. Tiedossa on Popup -ravintola ja menú kuulostaa... no, herkulliselta. Ja sana herkullinen kuulostaa tässä yhteydessä mauttomalta ja laimealta. Odotukseni ovat todella korkealla ja kuola valuu.  

Niin ja vink, vink! Vielä huomenna on Tampereen tullikamarilla perinteinen designtori. Tarjolla tietenkin suomalaista muotoilua parhaimmasta päästä. Tapahtuman tarkemmat tiedot tästä.     

   

5. joulukuuta 2015

Merisää

Viime yönä on kuulemma myrskynnyt. Itse en kuullut kuin sateen ropinaa ikkunaan. Vietin koko päivän torkkuen peiton alla, koska viheliäinen viirus keksi kokeilla vastustuskykyäni. Onnekseni onnistumatta. 

Lokakuun lopussa oli myös yksi hirmuisen myrskyisä päivä. Sellainen, että tuuli vei mukanaan. Illan suussa lähdin Näsijärven rantaan kuvaamaan. Olen käynyt siellä tänä syksynä yllättävän vähän, sillä erilaiset sisälajit ovat täyttäneet liikunnallisen lukujärjestyksen ja lenkkeily on jäänyt vähemmälle. Tuona iltana myrsky kuitenkin vaati lähtemään liikkeelle.


































Näsijärvi ei ole meri, puuttuu suolan tuoksukin, mutta melkein mistä tahansa kulmasta katsottuna se näyttää yhtä suurelta ja massiiviselta kuin meri. Joskus siellä kulkiessani mietin tuulen suuntaa ja nopeutta. Itä-kaakko? Länsi-luode? Viisi metriä sekunnissa? Ei harmainta aavistusta. Jos joku sanoisi, että tuuli on 50 m / s, uskoisin. Näsijärvi vilahtaa aika usein blogiteksteissäni. Tuntuu kuin se olisi kotini. Vilahduksina muistan joskus toisen kotini, Madridin ja sen rannattomuuden.


























Olen aina rakastanut merisäätä. Loputtomalta kuulostava lista kaupunkeja, niiden edustoja, saaria, luotoja. Ja pitkä litania numeroita. Koodeja, jotka eivät avaudu. Länsi-lounas viisi. Harmaja kuusi. Koko lähetys on yksitoikkoinen, meditatiivinen, mutta silti se on herättänyt sisäisen merimieheni. Tai merimiehen vaimon, joka odottaa satamassa miestään. Haluaisin seilata koko merisää -reitin Oulusta Hankoon. Tuntea oikeasti ihollani sen, mitä lukija kertoo; koillinen kuusi, utu, myrsky, merisavu. Olla Jussarössä silloin kun nousee itä-kaakko seitsemän. Miltä tuuli silloin tuntuu?











Tänä vuonna olen kerran jos toisenkin kuohunut kuin Näsijärvi tuona iltana. Sisälläni aallot ovat lyöneet kallioon. On tuivertanut itä-länsi 10, jättäen koko kehon kylmäksi. Kuvittelin, että voisin hallita ne. En sittenkään voi. Tyyni on tullut yhtä salaperäisesti, kestänyt hetken, seuraavan tuulen yltymiseen asti. Usein huomaan ihmetteleväni, montako myrskyä elämässä käydään läpi? 



















Ollaan joulukuun puolella. Näsijärvellä ei näy mitään merkkejä talvesta. Ainoastaan rannalle nostetut, pressuilla päällystetyt veneet kertovat kauden tulleen päätepisteeseensä. Olen siinä pisteessä itsekin. Vähitellen alan olla sinut vuoden sisällä koettujen myrskyjen kanssa. Toivon loppuvuoden olevan tyyntä, rauhallista lepoa rannalla. Haluan aistia, tunnustella tuulia, ennustaa merisäätä tulevalle vuodelle, vaikka hyvin tiedän seilaavani taas monessa myrskyssä.



Kuvat lokakuulta 2015, joita en alunperin halunnut julkaista.