31. tammikuuta 2015

Silence

Kävin katsomassa Janne Laineen Silence -näyttelyn Tampereen taidemuseossa. Siksi, että en ollut vielä koskaan käynyt siellä ja siksi, että mulla ei ollut aavistustakaan, kuka on tämä paikallinen taiteilija. Ja ennenkaikkea siksi, että taide on joskus hyvinkin inspiroivaa.

black and white, Tampella, light, Tampere


























Näyttelyn pääteemoja ovat maisema ja ihmisyys. Pidin enemmän maisemista vaikka jotkut ihmisistäkin puhuttelivat. Maisemat olivat sumuisia, valoja ja varjoja, eri puolilta maailmaa. Välillä ne olivat enemmän mielentiloja kuin itse maisemia.


Ihan mielenkiintoinen, vaikka ei tajuntaa räjäyttävä.


black and white, ice, tampere, näsijärvi, snow, ice





















Koomista taiteessa tai ylipäätään kaikessa luovuudessa on se, että kun saan hyvän idean ja mietin, miten tehdä se ja ennen kuin ehdin viedä homman loppuun, löydän sen jo toisen toteuttamana, toisen tulkitsema. Ihan kuin joku olisi stalkannut ajatukseni, selannut luonnoskirjaani ja varastanut ainutlaatuisen suunnitelmani ja minulle kuuluvan maineen ja kunnian.


black and white, gray, tree,puu, harmaa













Tässä näyttelyssä on esillä teos, jossa taiteilija on etsinyt iholtaan 101 vikaa tai arpea ja numeroinut ne.

Vuosia sitten oma ideani oli tehdä tämä sama omille luomilleni ja elämän jättämille jäljille. Tai jonkun toisen, jonkun niin läheisen ja niin rakkaan, jonka ihon jaksaisi tutkia päästä varpaisiin. Numeroida kaikki, mutta numeroida ne niin, että kun niitä yhdistää viivoilla, syntyisi tähtikarttoja; otava, orion, yksisarvinen... 
bereniken hiukset, ajomies, kassiopeia... 
pegasus, herkules ja pohjan kruunu... 

Kokonainen tähtitaivas, ihan iholla!


light, shadow, hämeenpuisto, tampere, black and white,




Kaikki on jo keksitty, kukin inspiroitukoon ja tehköön tulkintansa!

Näyttely avoinna 26.04.2015 asti.


Kuvat omia alkuvuoden Silence -hetkiäni.

22. tammikuuta 2015

Whoopie-pies

Vegaanihaasteen ykköspuolia on ollut se, että saan joka päivä postia vegaaniliitolta. Erityisesti kaikki reseptit ovat olleet positiivinen yllätys. Aivan ihana hipe olivat nämä whoopie-pie:t. Suuria ja suussasulavia. Maistiaisryhmän kasvoille levisi onnellinen hymy ja kuin yhdestä suusta kuului Mmmmmmmm..., mikä on aina paras kiitos leipurille. 

whoopie, recipe, receta, resepti, delicious, herkku



Olin itse vahvasti siinä uskossa, että leivonta ei onnistu ilman oikeaa voita ja kananmunia, mutta toisin kävi.

(Alkuperäinen ohje on Kamomillan konditoria -blogista.) 

  
Whoopie pie (10 kpl)
  • 150 g vegaanista margariinia (esim. tummansininen Keiju)
  • 2,5 dl sokeria
  • 1 dl maustamatonta soijajogurttia
  • 1,5 dl riisi-, kaura- tai soijamaitoa
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 dl kaakaojauhetta
  • 1,5 tl ruokasoodaa
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,25 tl vaniljajauhetta
  • 2 rkl perunajauhoja

Täyte 

  • 75 g vegaanista margariinia
  • 3 dl tomusokeria
  • hyppysellinen vaniljajauhetta
  • (viisi tippaa Niia's Cupcaken karamelliuutetta)

  1. Ota margariini, soijajogurtti sekä kasvimaito huoneenlämpöön noin puolta tuntia ennen leipomisen aloittamista.
  2. Kuumenna uuni 175 asteeseen ja levitä kahdelle uunipellille leivinpaperit.
  3. Vaahdota margariini ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi. Lisää joukkoon soijajogurtti sekä soijamaito ja sekoita.
  4. Siivilöi toiseen kulhoon vehnäjauhot, kaakaojauhe, ruokasooda, suola, vaniljajauhe sekä perunajauhot ja sekoita ne hyvin.
  5. Kaada ensin puolet jauhoseoksesta margariiniseoksen joukkoon ja vatkaa tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja vatkaa tasaiseksi.
  6. Nostele lusikalla tai jäätelökauhalla leivinpapereiden päälle yhteensä kaksikymmentä nokaretta taikinaa. Jätä nokareiden väliin useita senttejä tilaa, sillä whoopiet leviävät paistettaessa.
  7. Paista esilämmitetyn uunin keskitasolla 12 minuuttia. Anna valmiiden whoopieiden jäähtyä ensin leivinpaperin päällä kymmenen minuuttia, koska ne ovat uunista tullessaan todella pehmeitä. Siirrä ne varovaisesti ritilälle jäähtymään, kun ne ovat hieman jähmettyneet. Anna whoopieiden jäähtyä täysin ennen niiden täyttämistä.
  8. Mittaa täytteen ainekset kulhoon ja vatkaa ne kuohkeaksi sähkövatkaimella.
  9. Laita lusikallinen täytettä whoopien tasaiselle puolelle ja paina toinen whoopie varovaisesti kanneksi.
  10. Säilytä tiiviissä rasiassa huoneenlämmössä tai jääkaapissa. Yksi whoopie pie on kooltaan suunnilleen pienen hampurilaisen kokoinen, joten yksi tällainen riittänee yhdelle syöjälle vallan mainiosti.

whoopie-pie, receta, delicioso, recipe, herkku,

16. tammikuuta 2015

Haasteellista

Vuoden alku on haasteellista aikaa, ainakin jos someen on uskomista. Jos ei löydä sopivaa haastetta, niin voi tehdä niitä jokavuotisia lupauksia. Itse tartuin kuukauden mittaiseen vegaanihaasteeseen ja nyt puolessa välissä tunnelmat ovat hieman ristiriitaiset. Olen löytänyt hyllyllisen uusia maitoja (joista vielä puolet on kokeilematta) ja sivukaupalla uusia reseptejä (niistäkin reippaasti yli puolet kokeilematta). Lisäksi ymmärsin, miten addiktioitunut olen Karl Fazeriin. Suorastaan läheisriippuvainen. Mietin häntä ja eritoten hänen aikaansaannoksiaan lähes päivittäin. Pahinta on silloin, kun seurassani on joku toinen yhtä riippuvainen Karlin herkuista. Sellainen, joka varmuuden vuoksi kantaa muutamaa "sinistä" mukanaan ja kiusauksen iskiessä haluaa jakaa sen kanssani. Sanopa siinä sitten ei. 

Olen ihastunut myös uudelleen ruotsalaiseen itsevarmuuteen: "Swedes are better than Finns at ice hockey unless this package is being sold in Finland and then it should be the other way around." Teksti on Oatly-kaurajuoman tölkin kyljestä. By the way, näissä tuotteissa on hienot pakkaukset ja muutenkin originelli, nuorekas, hieman naiivi brändäys. Ja on se kaurajuoma ihan hyvää.



Somessa pyörii myös toinen haaste, johon itse en voinut enää tarttua; Vuosi ilman uusia vaatteita. Viime vuosina garderopini on täyttynyt lähinnä vintage- ja kirppislöydöistä. Eettisten periaatteiden vuoksi pyrin kiertämään halpaketjut kaukaa ja siitä on tullut itselleni oikeastaan elämäntapa. Viime vuoden epäeettiset ostokseni olivat muutamat sukat ja alusvaatteet, bikinit ja hattu.  





Kirppiksistä puheenollen; löysin uuden sellaisen, Tarina-second hand shopin, Laukontorilta. Kirppiksen yhteydessä on pieni, kaunis kahvila, jossa voit istahtaa vanhalle jugend -sohvalle ja nauttia kupposen kahvia ja hipettä vanhasta arabian kahviastiastosta tarjoiltuna. Alakerrassa on itsepalvelukirppis, yläkerrassa enemmän antiikki- ja vintage- henkisiä tuotteita. Muutenkin paikassa vaikutti olevan kaikin puolin miellyttävä meininki. Karl Fazerkin viihtyisi, jos eläisi.


Toinen fiksu löytöni kuluneella viikolla on second hand -verkkokauppa wst. Siistin ja asiallisen oloinen kirpputori  niille, jotka tykkää ostaa verkosta. 


En viitsi edes luvata; eettisyydestä ja ekologisuudesta tulen postaamaan vielä monta kertaa tänä vuonna.








    

9. tammikuuta 2015

Vanha karahvi

Tein marraskuussa likööriä. Jouluna tuo elämäni ensimmäinen erä virallisesti maisteltiin. Tai maistatutin sen kahvipöydässä vieraille ja itse kirjasin kommentit ja seurasin sivuvaikutukset. Hyvin teki kauppansa ja ne sivuvaikutuksetkin olivat suurimmaksi osaksi pelkästään positiivisiä. Huh! Voin siis alkaa suunnitella seuraavaa erää.






Mitään suurta määrää käyttämästäni reseptistä ei tullut. Kesken se ei loppunut, koska sitä maistellaankin vain pieni pikarillinen kerrallaan. Teen silti ensi jouluna todennäköisesti tuplaten, koska Willa Laina Mariassa on melko tyypillistä, että vierailijoiden määrä nousee kymmeniin. Ja sesongin aikaan jopa satoihin! 

Likööri oli makeaa, tyypilliseen tapaansa. Ja hyvin jouluista; anis, kaneli, neilikka ja pippuri nousivat esille. Hyvää vai huonoa? En tiedä, koska ei ole toista, johon verrata. Parempaa kuin kaupan, mutta vielä tätä pitää hioa ja hienosäätää.


karahvi, likööri, pitsi, liqueur, licor, garrafa, encaje, decanter


Likööri pääsi paremmin oikeuksiinsa, koska löysin kaappien kätköistä vanhan viinikarahvin. Tosin aivan toisenlaisen kuin mitä alunperin lähdin etsimään. Olen kyllä nähnyt sen aikaisemminkin, mutta en muista että sitä olisi koskaan käytetty mihinkään. Luulen, että se on jonkun jälkeläisen tuoma tuliainen tai matkamuisto Kuningatar Laina Marialle.
  


likööri, karahvi, winter, liqueur,carafe, decanter, garrafa, licor, ikkuna


  

Oli miten oli, hyvin täydentävät toisiaan. Aistin selkäpiissäni että Kuningatar Laina Maria maistaisi myös mielellään pienen pikarillisen. Ja sitten peukuttaisi, niin liköörille kuin tälle postauksellenikin.



5. tammikuuta 2015

Aarteita kartalla

Olen palannut arkeen ja sivistykseen. Tosin jälkimmäisestä ei aina voi olla täysin varma, vaikka ajanlaskumme näyttää vuotta 2015. Yritän kantaa korteni kekoon ja toimia sivistyneesti koko tulevan vuoden.

window, ice, flower, ventana, hielo, jäinen ikkuna
























Minulla ja eräällä ystävälläni on tapana tehdä uuden vuoden aattona aarrekartat tulevalle vuodelle. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus paitsi siinä, että liimasin kuvat vasta aamulla. En muista milloin tästä tuli meille yhteinen traditio, mutta omiin ensimmäisiin aarrekarttoihin olen inspiraation saanut Julia Cameronin kirjasta Tie luovuuteen. Aarrekartta on varsin yksinkertainen juttu. Tarvitset:

          • kasan lehtiä
          • sakset
          • liimaa
          • paperia
          • avoimen mielen  

Leikkaa lehdestä kuvia, jotka vetävät sinua puoleesi. Summamutikassa, sen suuremmin ajattelematta, liikaa miettimättä. Liimaa ne sitten paperille. Taas fiilispohjalta. Ta-daa! Siinä se on. Kartan luku ja tulkinta on omissa käsissäsi.

Ensi vuodeksi oma karttani enteilee ainakin taivaanrannan maalaamista, lempeää laiskottelua ehkä Willa Laina Mariassa, bloggaamisinspiraatioita, jonkinlaista uudistusta uralla, mielipuolisuutta ja akrobaattisia asentoja. Ja rakkautta. Amor. Claro que sí!

Vuosihan on vasta alussa, joten kaikki nämä edellä mainitut ovat vasta hentoisia etiäisiä ja aavistuksia siitä mitä tuleva vuosi tuo. Kokemuksesta voin silti sanoa, että parhaiten toimivat ne aarrekartat, joihin olen valinnut kuvia, jotka vetävät minua puoleensa. Toisin kuin sellaiset, joihin valitsin kuvia asioista, joita haluaisin minulle tapahtuvan.

window, ice,winter,ventana, hielo, jäinen ikkuna


Julia Cameron teoksineen on ollut itselleni yksi parhaimmista sparraajista, kun puhutaan luovuuden löytämisestä ja henkiin herättämisestä. Luin sen ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja tehtävineen kirja oli hyvinkin voimauttava kokemus ja jonkinlainen suunnannäyttäjä. Toinen hyvä Cameronilta on Kultasuoni, vaikkakin hyvin samantapainen kuin Tie luovuuteen. Luulen myös, että ilman Tyhjän paperin nautintoa tämä blogikin olisi saattanut jäädä aloittamatta. Toki tähän on syytä myös todeta, että olen lukenut kymmeniä muitakin opuksia kategorioista luovuus, onnellisuus, elämisen taito ja näin minusta tulee parempi ihminen.

window, ice, hielo, ventana, jäinen ikkuna





















Aarrekartassani on myös kuva kirjahyllystä, joka on täynnä kirjoja. En tiedä, miten se pitäisi tulkita. Ehkä kirjoitan itse kirjan. Todennäköisesti luen monta. Ehkä saan uusia blogilukijoita. Tai tapaan komean kustantajan. Nähtäväksi jää.  



Kuvat otettu jouluna 2014 Willa Laina Mariassa