22. helmikuuta 2015

Elämys äänestä ja kuvasta

Turun visiitillä piipahdin katsomassa Ääni | Kuva | Kokemus -näyttelyn Wäinö Aaltosen museossa. Näyttelyn idea on, nimensä mukaisesti, äänen, kuvan ja kokemuksen vuorovaikutus

Kaikista näyttelyn teoksista löytyy nämä kolme elementtiä, joko "valmiiksi läsnäolevina, illuusiona tai ajatuksen tasolla. Kävijän tehtävänä on on täydentää puuttuvat elementit mielessään ja pohtia, millaisia merkityksiä ne sellaisenaan tarjoavat. Vieraan tai tuntemattoman läsnäolo välittyy voimakkaana osasta teoksista, toisissa puolestaan korostuu poissaolo." 

Monet teoksista ovat videoita tai kokeilevia installaatioita. Kaikki eivät itselleni ihan avautuneet, mutta muutamat koskettivat syvältäkin. Jotkut teokset haastoivat näkemään ja kokemaan maailmaa jonkun toisen saappaissa. 

Muutamissa teoksissa näköaisti sivuutettiin kokonaan ja teos koettiin muiden aistien varassa. Eräässä teoksessa ahdistuin kuollakseni, koska olin yksin pimeässä huoneessa. Tai en ihan yksin, siellä oli myös joku mies ja hän jutteli mulle... 

Mutta siitä on aikaa, että kiljahdan säikähdyksestä taidenäyttelyssä!







Näyttely on avoinna vielä viikon, 1.3.2015 asti. Jos liikut Aurajoen rannalla, poikkea ihmeessä!

"..." lainattu näyttelyn esittelylehtisestä. 


Eräs turkulainen sunnuntai

Vaihdoin hetkeksi maisemaa ja saavuin Turkuun. Täällä tuulee, sataa, naurattaa, itkettää. Ilmassa leijuu maalin tuoksu, vielä hetken tyhjä matkalaukku, harmaa haikeus ja lähestyvä lähtöhetki. Muistoksi jää ainakin tämä biisi:
    


21. helmikuuta 2015

Vihreät lätyt

Luonnoskirjani sivulle nro. 33 oli unohtunut äidin sanelema muistiinpano nimeltä Nokkoslätyt. Onneksi myös kaapin kaukaisempaan kulmaan, sinne minne en ylety ilman jakkaraa, oli unohtunut se tarpeellisin raaka-aine; purkillinen kuivattuja nokkosia. Hieman ylpeä olen itsestäni, että jaksoin alkukesästä rämpiä keskelle nokkospuskaa ja keräillä talteen tämän villin, vihreän ja kädet polttavan superfoodin






Vanha valurautapannu ei nyt ihan kympillä ystävystynyt keraamisen lieden kanssa. Ongelmana kenties sukupolven tai kahden välinen kuilu. Keskimmäinen lätty lähes paloi ja ulommaiset kypsyivät hitaasti, reuna kerrallaan.











                                                              

Hyviä niistä silti tuli. Kesäisiä, jos ihan tarkkoja ollaan. 

20. helmikuuta 2015

DELPOZO F/W 2015

Espanjalaisesta muodista ja muotoilusta puhuttaessa yksi suurimmista idoleistani alalla on herra nimeltä Josep Font. Aikaisemmin hän teki omalla nimellään kulkevaa mallistoa, mutta siirtyi vuonna 2012 espanjalaisen muotitalo DELPOZO:n taiteelliseksi johtajaksi. 

Fontin tyyli on hyvin tyttömäinen, romanttinen, vähän kuin satukirjasta ja kaikessa paistaa läpi tietynlainen herkkyys, että työ on tehty suurella tunteella, jota suuresti arvostan. Con mucho amor. Viimeisimmät omalla nimellä kulkevat mallistot on esitelty pari vuotta sitten. Jos haluat vilkaista kuvia, klikkaa tästä.

Fontin siirryttyä DELPOZO:lle, vaatteen muotoihin on tullut arkkitektuurisia piirteitä; suuria kaaria ja voluumia. Silti niistä paistaa läpi myös viktoriaaniset vaikutteet; on pitkiä hameita, kapeaa vyötäröä, leveitä hihoja, kirjailuja, samettia, organzaa... Tarina kertoo, että Josep Font aloitti ensimmäisenä arkkitehdin opinnot, mutta vähitellen muoti vei mukanaan. Ja kyllä se näistä näkyy läpi.  

Tällä viikolla esiteltiin DELPOZO:n syksy / talvi 2015 -mallisto Madridissa ja New Yorkissa. Olisin halunnut olla mukana. Kävelylenkki metsässä ei koskaan tee pahaa kenellekään. Fiilistele tästä.


Viime syksyltäkin löytyi video. Sopii tähän kesänkaipuuseen.



15. helmikuuta 2015

Tusina tulppaaneja










"Tusina tulppaaneja tekee tuoreeks, terveeks, timmiks ja taltuttaa taudit sekä tylsyyden." 


Itse keksin, keskellä kaksintaistelua, minä ja flunssa. Flunssa johtaa 2-1.  



12. helmikuuta 2015

Ravintolapäivä

Sunnuntaina on taas se perinteinen Ravintolapäivä. Tällä hetkellä Tampereella on listattuna noin viitisen kymmentä ruokapaikkaa, pop up-ravintolaa ja kahvilaa. Tarjolla niin suolaista kuin makeaa, sekä nälkäisille että elämyshakuisille. Mitenkään ihan kaikkiin ei ehdi, mutta varteenotettavia vaihtoehtoja voisivat olla: 

  • Eläinten ystävien kahvila
Vegaanisia herkkuja (niin suolaista kuin makeaa) ja sen rinnalla joogan kokeilutunteja. Maksu herkuista ja tunneista omantunnon mukaan ja tuotto lahjoitetaan Animalia Tampereen sekä Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan. Linkki ravintolan sivuille tästä.

  • Makumatka Kameruniin - A Taste of Cameroon
Cameroon ruokineen kuulostaa niiiiin eksoottiselta, että apua!!: Uppopaistettua ruokabanaania, avokadosalaattia, makalamunkkipalleroita, jazzpapumuhennosta tapasannoksina tarjoiltuna. Palanpainikkeena inkivääriananasmehua. Ja halutessa vielä niskahartiahierontaa! Tarkemmin tästä.

  • Kulma baari
Tämä on listallani siksi, että se on sopivasti sunnuntaireittini varrella ja auki iltamyöhään eli 21.00 asti. Kulma baari toimii Kultin tiloissa ja tatti-kanttarellikeitto ei kuulosta ollenkaan huonolta. Joku toinen kerta pitäisi testata itse Kultti, koska pikkulintujen laulu on kertonut paikasta pelkkää hyvää. Linkki tästä.

  • Pyynikin Pyhä Pitseria
Jos liikkuisin Pyynikilläpäin, niin testaisin Pyhä Pitserian pitsat ja kasvishampit. Houkutusta lisää myös talon oma viljamylly, omat limut ja kombucha ja taivaalliselta kuulostavat yrttihaudukkeet. Katso lisää tästä.

  • Festival on Ice! Kalaa keittiön lattian alta!
Tänne veisin ulkomaalaisen ystäväni. Voit pilkkiä oman kalasi ja paikan päällä opetetaan myös perkaamaan se. Ravintolaan pääsee luistimilla tai suksilla. Mahdollisuus myös saunomiseen lauttasaunassa! Menu kalapainotteinen, tottakai! Tarkemmat ohjeet tästä.


Listalla oli monta muutakin mielenkiitoista vaihtoehtoa ja sunnuntaihin mennessä niitä ehtii todennäköisesti tulla vielä lisääkin.






Haaveissani on järjestää ravintolapäivä myös Willa Laina Mariassa. Äitini olen jo saanut lahjottua tähän mukaan. Tarjolla voisi olla lähiruokaa, herkkuja ja tietenkin likööriä. Oikeaa hetkeä odotellessa...


Ravintolapäivän tarjonta löytyy tämän linkin takaa.


Kuvat omalta instagram -tililtäni.

10. helmikuuta 2015

Jane Birkin

Useat naistenlehdet ovat viime viikkoina väittäneet, että ensi keväänä ja kesänä pitäisi olla niin tyyliin Jane Birkin, jos aikoo olla edes vähän cool ja tyylikkäästi ajan hermolla. Lehdet ovat hehkuttanet tätä niin suurin tekstein ja kuvin, että viesti alkaa ainakin itselleni mennä perille ja haaveilen tosissani leveälahkeisista farkuista. Muistin virkistämiseksi kaivoin eilen netin syövereistä Jane Birkinin, ranskalaistuneen englantilaisen näyttelijä-laulajan, 60-70-luvun tyyli-ikonin, joka vuonna 1969 teki niin eroottisen hitin Serge Gainsbourgin kanssa, että se kiellettiin melkein joka maassa. Muuten naisen ura jää aika tuntemattomaksi, mutta tyyli-ikonina olen nähnyt hänet aikaisemminkin. Muotihan toistaa itseään; ei ole ensimmäinen kerta, kun 70-luku on taas täällä.


Jane Birkin, black and white

Jane Birkin, black and white,

Jane Birkin, black and white, style-icon

Jane Birkin, black and white, style-icon

Jane Birkin, Serge Gainsbourg, black and white, style-icon

Jane Birkin, Serge Gainsbourg

Jane Birkin, style-icon

Jane Birkin, style-icon

Jane Birkin, style-icon

style-icon, Jane Birkin, Serge Gainsbourg

   

Jane Birkin -inspiroituneena kaivoin esille myös virkkuukoukun ja langan. Leveälahkeisten housujen lisäksi tilaan kesäksi myös jotakin virkattua, punotun korin ja kainaloon jonkun Sergen. Mieluummin aidon ranskalaisen






Kuvien alkuperäiset tiedot löytyvät täältä.

8. helmikuuta 2015

Radio Helsinki

Viime viikkojen sunnuntai-iltojen ykkösviihdyttäjäkseni on noussut Radio Helsinki. Klo 18.00, taajuudelta 98,5 alkaa Iskelmäiltama, joka sitten kahdeksan maissa muuttuu jazz-blues-soul-funk-jatkoiksi. 

En oikeastaan edes pidä iskelmästä, mutta Radio Helsingin Iskelmäiltaman biisit ovat ikivanhoja, epäkaupallisia newöhöörd-versioita ja usein myös tosi häröjä ja jostain syystä sulautuvat sunnuntai-iltaani, jolloin itsestänikin on olemassa enää viikosta väsynyt, todellakin epäkaupallinen, hieman härö versio. Tunnelma on kepeä, leppoisa, seesteinen ja suupielet kääntyvät ylöspäin, kun kuuntelee vuosikymmeniä sitten kirjoitettuja tarinoita elämästä ja rakkaudesta. Mistäpä muustakaan. Biisi on aina ainutlaatuinen, koska niitä ei löydy You-tubesta ja vielä toistaiseksi en ole alkanut keräämään vanhoja vinyylejä.







Kun kymmenen vuotta sitten palasin Suomeen, kaikki, siis kirjaimellisesti ainakin 99% tuntemistani ihmisistä olettivat minun asettuvan Helsinkiin. Jostain syystä sitä pidettiin selvänä jatkumona, kun olin kerran lähtenyt Euroopan toiselle laidalle, asunut lähes kymmenen vuotta miljoonakaupungissa ja muutenkin kansainvälistynyt. En ikinä kuulemma pystyisi asumaan muualla Suomessa. Helsinki ei kuitenkaan koskaan suuremmin houkutellut minua ja jo alkuvaiheessa reittini lähti aivan päinvastaiseen suuntaan. Ensimmäiset pari vuotta menivät kulttuurishokissa ja elämä oli muutenkin pelkkää sopeutumista, paikan, elämän, ihmisten ja suomalaisuuden hakemista. Suomeksi sanottuna: yhtä helvettiä! Olen ihan varma, että Helsingissä olisin joutunut käymään saman sopeutumisen kurssin enkä olisi päässyt yhtään sen helpommalla. 

En osannut silloin kymmenen vuotta sitten selittää, miksi en muuta Helsinkiin. Jollakin tapaa osasin kuitenkin kuunnella sydäntäni ja toimia sen mukaan. Tosin en osannut sitäkään selittää, että kunhan tässä nyt kuuntelen sydäntäni. Que estoy escuchando a mi corazón. A mi corazoncito.











En koskaan halunnut olla vastarannan kiiski, eikä mulla myöskään ole mitään Helsinkiä vastaan. Päivänvastoin. Hauskoja retkiä ja hetkiä siellä on ollut vaikka kuinka paljon. Lisäksi ymmärrän, että monille ulkosuomalaisille se on juuri se oikea jatkumo. Mutta silti joskus hämmästyttää, kummastuttaa ihmisten olettamukset siitä, mitä reittiä meidän tulisi kulkea ja miten elää. Toki sorrun tähän itsekin välillä. Mielestäni kaikkien tulisi viettää vähintään 5-10 vuotta ulkomailla. En silti tyrkytä sitä ääneen; omapa on ongelmansa, jos eivät ymmärrä lähteä.

                                                                


Radio Helsingillä on myös keskiviikkoisin eräs ohjelma, jota kuuntelen jos olen radion vieressä; Vaiheessa. Sitä vetää Mili Kaikkonen, joka vaikuttaa viisaalta, suurisydämmiseltä ja aivan ihanan häröltä tyypiltä. 


Radio Helsinkiin pääset tästä. Ohjelmat voi kuunnella myös podcasteina. 

    

Kuvat muotoilun opintojen ensimmäiseltä valokuvauskurssilta vuodelta 2009, joka myös oli, jos ei nyt ihan helvettiä, niin ainakin hermoja raastavaa.    

4. helmikuuta 2015

Mommy

Sivistin itseäni käymällä pitkastä aikaa leffassa. Edellisestä kerrasta olikin hurahtanut jo lähes vuosi, joten oli vaihteeksi rentouttavaa upottautua punaiselle sohvalle ja paeta pariksi tunniksi toiseen todellisuuteen. Sellaiseen, mistä en juurikaan tiedä mitään, koska en ole äiti.

Leffa oli nimeltään Mommy ja kertoo leskeksi jääneestä sinkkuäidistä, joka päättää kasvattaa ADHD-diagnosoidun poikansa kotona. Poika on taipuvainen väkivaltaan, mutta siitä huolimatta heidän elämässään on myös ilon ja onnen hetkiä. Äidin rakkaus on loppumaton, kuten aina. Oman lisänsä leffaan tuo naapurin rouva, jolla on puhevika. Tarkemman diagnoosin voit lukea tästä.

Ohjaaja on itselleni täysin tuntematon nuori herra, mutta jatkossa voisin sivistää itseäni lisää katsomalla myös nuo aikaisemmat leffat. Tarpeeksi vakuuttava, koskettava ja "Uutta aaltoa" -edustava oli tämä Mommy.






Leffa pyörii ArtHouse Cinema Niagarassa.