29. toukokuuta 2015

Hapsuhurmiossa

"Ihanat hapsut..." 
"Vähänkö magee hapsullinen takki..." 
"Siis tuollanen koru, jossa on noi hapsut..." 
"Jospa tässä ois hapsut näin.. tai noin..."
"Saisko näihin sandaaleihin jotenkin lisättyä vaikka jotkut hapsut..."

Viime aikoina huomaan himoitsevani hapsuja tuon tuosta. Ne vetävät mua puoleensa yhtä lujaa kuin jäätelö kesäpäivänä. Liekö syynä nyt taas uudelleen trendiksi noussut 70-luku (aiempi postaus eräästä tyyli-ikonista tässä), oma mielenoikku vai ehkä kesä, mutta jokin hapsullinen vaate pitäisi nyt jostain saada. Koska hapsut ovat usein hetkellinen, satunnaisesti esiin pompahtava muoti-ilmiö, on syytä ehkä valita vaate, joka on muuten mahdollisimman klassinen, jonka voi säilöä vaatekaapiin nurkkaan useammaksi vuodeksi, silloin kun se on so-last-season. Hapsut ovat myös kesäisiä, koska ne eivät juuri lämmitä, ne saavat tai niiden täytyy liehua ja paljastaa ihoa.  











Omistan yhden hapsullisen klassikon, joka auttaa ensihätään; mokkaisen laukun, made by me. Se on lojunut hetken aikaa käyttämättömänä vaatehuoneen nurkassa, odottaen varmaan juuri tätä hetkeä. Värityskin on jotenkin 70´; oranssinpunaista ruskealla somistettuna. Oranssin mokan otin vanhasta hameesta, ruskea taas ennen uusiokäyttöä olivat pieneksi käyneet housut.      






Kuvat Pinterestistä. Kas kummaa, että huomaamattani olen saanut aikaan myös macrame-taulun. Kotinikaan ei taida välttyä tältä hapsuhurmiolta

26. toukokuuta 2015

Mojitonvihreää






Willa Laina Maria pukeutuu juuri nyt vihreään. Mojitonvihreään. Sitä on niin paljon, että lähes humaltuu. Vihreäpäissään voi toki yrittää seurata punaista, polka dots -kuosiin pukeutunutta, liikkuvaa kesänmerkkiä. Kaiken keskellä muistuttamassa; Hei, olet tässä! Keskellä kauneinta kevättä! Enjoy!


23. toukokuuta 2015

Sadonkorjuuta ja muuta olennaista


Willa Laina Mariassa on alkanut sadonkorjuu. Kerättynä ja kohta keittona ovat nämä tyylikkään ruskeat, kiemurapintaiset korvasienet. Näitä ei niinkään lähdetä varsinaisesti poimimaan. Ne tulevat vastaan metsätiellä silloin, kun liikut siellä ilman koria ja veistä. Ehkäpä parasta on juuri yllätyksellisyys, vähiten odotettu hetki. Ensin edessä on yksi, sitten toinen. Suuria, pieniä, erittäin tummia, vähän vaaleampia, joihinkin majoittunut limainen etana tuntosarvineen. Sato oli tällä kertaa yksi pyöränkorillinen. Jos hyvin käy, metsätie tarjoaa vielä toisen sadon tänä kesänä.
   





































Toinen juttu ovat torkut ja aurinkokylvyt. Willa Laina Mariassa nämä ovat yhtä olennainen asia kuin sadonkorjuu. Kuvassa tyylikäs, ruskeasävyinen päiväunikuningatar, Peppi, joka tietää kaikki Willa Laina Marian parhaimmat aurinkokylpylät ja torkkupiilot, myös ne yllätyksellisimmät.   

21. toukokuuta 2015

Kipinöitä

Olen ollut muutaman päivän voimakkaan ideakipinöinnin vallassa. Eräs pitkään mietitty projekti on noussut jaloilleen ja on juuri ottamassa ensimmäistä askeltaan. Kuin pikkulapsi. Koko homma on vasta epämääräinen kasauma ideoita korvien välissä, mutta jossakin sydämen pohjalla on myös voimakas kipinä viemässä asiaa eteenpäin.



Konkreettisena tekona tämä vaihe tarkoittaa sitä, että kaikki luonnoskirjat on kaivettu esille. Täysinäiset siksi, jos niistä vaikka löytyisi jokin tärkeä muistiinpano, merkintä tai ratkaisu. Tyhjät taas tietenkin siksi, että uudet, edellä mainitut saadaan muistiin. 

Kaksin aina kaunihimpi. Projektissa käytän kahta kirjaa. Joku fiksumpi varmaan selviää yhdellä, mutta kahdessa vara parempi. Pienempi on palavereita ja äkillisiä mielenoikkuja varten ja se kulkee myös kätevästi kassissa. Isompi taas on omistettu enemmän piirtämiselle, kuvien keräilylle ja suurempien kokonaisuuksien sommitteluun. Kukin tyylillään. Opiskeluaikoina kaikilla oli luonnoskirjat luennoilla. Joku kirjoitti muistiinpanoja, toinen piirsi sarjakuvia, joku ideoi kenkiä, toinen vaatekappaleita, kolmas astioita, koruja tai ehkä näiden yksityskohtia tai niistä syntyviä suurempia kokonaisuuksia. Välillä oli pakko vilkaista sivusilmällä ja kuiskata: Wow, vähänkö hieno!!!



Näitä kirjoja on vuosien saatossa kertynyt melkoinen määrä. Osa on päiväkirjoja ja sisältävät pelkkää tekstiä. Osa on omistettu luonnoksille, lehdestä leikatuille kuville, teksteille ja muulle krääsälle. Sitten on vielä niitä, jotka sisältävät kumpaakin. Lisäksi minulla on tapana aloittaa kirjat kummastakin päästä, eri projekteilla tietenkin. Näin sivuja ei jää käyttämättä. Tai sitten olen pihi. Tästä syystä käytän mieluiten mahdollisimman simppeleitä luonnoskirjoja, joissa on kovat, yksiväriset kannet ja puhtaat valkoiset paperit. Ilman viivoja. Ehdottomasti ilman viivoja. Valmiiksi viivoitettu paperi on suorastaan luovuuden lyttäämistä ja aliarviointia. Kieltäisin lailla, jos olisin vaikutusvaltaisempi.



Projektiin valitut kirjat ovat siis suuri musta, jonka sivuille on ideoitu myös muutaman vuoden takainen muotinäytös ja palasia opinnäytetyöstä. Pienempi, valkoinen kirja kätkee sisälleen myös muistiinpanoja opiskeluajoilta sekä hetkiä jostakin kaukaa nuoruudesta, juuri siellä kirjan toisessa päässä. Tosin olen sitonut ne sivut teipillä kasaan, koska en halua juuri nyt muistella enkä muistaa noin historiallisia aikoja. Sitäpaitsi se on tylsää luettavaa; ihastun vähän väliä johonkin tyyppiin, kuvailen häntä, asioita ja tapahtumia äärettömän yksityiskohtaisesti ja jos tyyppi ei osoita kiinnostustaan toivomallani tavalla, syntyy draama. Tai maailmanloppu. Ja sama kaava toistuu. Uusi ihastus, uudet tapahtumat ja uusi draama. Ja toisto.















                                                                
Jatkoa seuraa. Ainakin projektille. Ehkä seuraa ihastuminenkin. Kuka sen tietää. Ilman draamoja ja maailmanloppuja, Kiitos!
      

       

15. toukokuuta 2015

Marjaisa raakakakku

Huomenna on ravintolapäivä. Pääsi melkein unohtumaan ja siksi en ole vielä päättänyt, minne mennä. Listalla on maukkaita vaihtoehtoja tälläkin kertaa (check here). Olen itse ollut liian keskittynyt omiin juhlaviikkoihini ja koko ravintolapäivä tuli vähän kuin puskista, varsinkin kun Tampereella tapahtuu yhtä sun toista tämän viikonlopun aikana. Huomenna jatkuu Rakas Tampere -tapahtuma ja sunnuntaina koko porukka on Kadulla! 

En siis laita ravintolaa pystyyn tälläkään kertaa. Tosin männä viikkojen resepteistä voisi alkaa kehitellä eri versioita ja ensi vuonna niitä saattaisi olla tarpeeksi jonkinlaisen kahvilan avaamiseen. Nämä raa'at kakut voisivat olla mun juttu.
Quizás, quizás, quizás... 
(Sarjassamme unelmat ovat ilmaisia!)

Tein siis juhlaviikoilla pariinkin otteeseen myös makeaa raakakakkua. Suolaisen version tänne jo aikaisemmin postasinkin. (Clic here, jos haluat vilkaista). Tähän makeaan kakkuun ohje löytyi kevään Pirkka -lehdestä, siitä, jonka saa K-kaupoista napata mukaansa. Tämä vie kielen mennessään ja täytyy sanoa, että näköjään näissäkin harjoitus tekee mestarin. Toka versio onnistui mielestäni paremmin kuin ensimmäinen. 



Resepti on tässäkin helppo ja yksinkertainen. Menee näin:

- 125 g pekaanipähkinöitä
- 200 g pehmeitä, kivettömiä taateleita
- ripaus kardemummaa
- ripaus suolaa
- n. 1 dl vettä

TÄYTE:

- 150 g cashewpähkinöitä
- 2 banaania
- 4 dl mustaherukoita
- 1 1/2 dl kylmäpuristettua kookosöljyä
- 2 rkl vaahterasiirappia
- 1 rkl lime- tai sitruunamehua


  • Laita cashewpähkinät likoamaan kylmään veteen vähintään tunniksi. Helpommalla pääset, jos annat niiden liota yön yli.
  • Soseuta pekaanipähkinät, taatelit, kardemumma ja suola tehosekoittimessa tai monitoimikoneella. Lisää vesi ja soseuta mahdollisimman tasaiseksi massaksi. (Jos omistat tehokkaan koneen, vähäisempikin vesimäärä saattaa riittää. Omani on melko tehoton ja laitan vettä enemmän kuin dl:n, jotta pähkinät ja taatelit alkavat seostua.) Laita leivinpaperi irtovuoan pohjalle ja levitä seos vuokaan. Itse käytin Ø 24 cm vuokaa.
  • Valuta vesi pois cashewpähkinöistä. Laita banaanit, jäiset marjat ja cashewpähkinät monitoimikoneeseen ja soseuta tasaiseksi massaksi. Mitä pehmeämmät pähkinät, sitä helpommin ne soseutuvat. (Jouduin tässä täytteessäkin turvautumaan useampaan otteeseen lusikkaan ja sekoittamaan massaa käsin, ennenkuin se pyöri kunnolla sekoittimessa.)
  • Lisää sulatettu kookosöljy, vaahterasiirappi ja limemehu ja sekoita. Kaada täyte kakkupohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa noin 4 tuntia. Hyytymistä voi nopeuttaa laittamalla kakku vähäksi aikaa pakastimeen.


En koskaan muista ottaa kuvia valmistusvaiheista tai edes valmiista kakusta. Kuvassa näkyvä kakunpala on edelliseltä illalta jäänyt viimeinen slaissi, mutta maistui edelleen hyvältä. Jostain syystä tästä toisesta kakusta tuli tummempi kuin ensimmäisestä. Älkää kysykö miksi, en todellakaan tiedä...


13. toukokuuta 2015

Muiden mukana




Minulla on ollut ilo ja kunnia päästä osalliseksi TRE-BLOGIT -yhteisöä. Kiitos tästä kuuluu Retromodernin Suville. Kyseessä on Fb:ssä toimiva sivusto, jossa kerätään samalle sivulle Tampereella ja lähiseudulla toimivia blogeja. Jos olet lukija, tykkää sivusta (clic) ja jos taas itse olet bloggari, voit liittyä yhteisöön ottamalla yhteyttä sivun ylläpitäjään ja tuoda oman blogisi mukaan sivustolle.

Tampere, näsinneula, pilvi

Oma blogini on ollut olemassa kohta vuoden, suhteellisen vähän aikaa siis. Puoli vuotta sitten tein sille oman Fb-sivun. En ole suuremmin blogini olemassaoloa mainostellut, enkä metsästellyt lukijoita. Olen ajatellut, että niitä tulee, jos on tullakseen.

tampere, särkänniemi, näsijärvi, kevät, ilta, auringonlasku


Vuoden aikana minulle on vähitellen avautunut blogien ja bloggaamisen ihmeellinen maailma. Samoin erilaiset sivustot ja yhteisöt, mitä niille on olemassa. Avoimin mielin odotan, mitä tälläinen "yhteistyö" tarjoaa.  

tampere, näsinneula, torni, hotelli, moro sky bar, auringonlasku, näsijärvi, kevät,


Sivun blogeista ainoastaan Retromoderni oli minulle ennestään tuttu. Lyhyen aikaa TRE-BLOGIT -sivustoa seurattuani olen tehnyt mielenkiitoisia blogilöytöjä ja nautinnollisia lukukokemuksia. Oletan, että lisää on tulossa. 

11. toukokuuta 2015

Aurinkokuivatut, meksikolaiset tomaatit

Kävin muutama päivä sitten ystäväni kanssa brunssilla. Kyseessä oli uudehko meksikolaispaikka Tampereen itäpuolella. Brunssi oli pettymys. Tuli mielipaha, sellainen hetkellinen mielenmyrkytys, joka ärsytti vielä muutama päivä senkin jälkeen, kun ruoka oli jo laskenut.

Hinta-laatusuhde oli reippaasti yläkanttiin. Jos brunssi maksaa yli 20 € per pää, tulisi tarjolla olla jotakin sellaista, mitä ei osaa tai jaksa laittaa kotona, jotakin ainutlaatuista, eksoottista, speciaalia. Yli 20 €:llä pitäisi lämpimiin ruokiin löytyä jokin kasvisvaihtoehto, muutakin kuin lähikaupan pakastealtaan sipulirenkaat. Yli 20 €:llä pitäisi olla tarjolla ehkä vastapuristettua mehua meksikolaisittain. Yli 20 €:llä haluaa aika paljon asioita; makuelämyksen, makunautinnon, hyvän mielen. Palautekin annettiin, mutta mitään hyvitystä emme saaneet. Vain pahoittelut ja tervetuloa uudelleen -toivotuksen. Mutta miksi menisimme? Kaiken kaikkiaan kyse on kokemuksesta, fiiliksestä joka jää seuraavalle päivälle, viikolle, kesälle ja jonka kertoo eteenpäin.
        
Parasta brunssissa oli chilillä maustettu mutakakku, mukava tarjoilija ja ystäväni seura. 


Se siitä.






Olen tahtomattani nyt sarkastinen, mutta tämä ravintolakokemus toi mieleeni erään kirjan, josta haaveilin ja jonka laitoin ylös "Tekis mieli" -listalle, mutta jota en vielä toistaiseksi ole hankkinut. Opus jo itse kirjana on niin herkullisen näköinen raamattu, että sitä lataa resepteillekin suuret odotukset. Vilkaise tästä. Pyrin välttämään kirjaston kokoamista kotiini ja siksi mietin tarkkaan, millaisiin kirjoihin sijoitan. Sen vuoksi se on vielä toistaiseksi jäänyt tilaamatta.




Tämän kokemuksen jälkeen muistin myös omistavani pussillisen aurinkokuivattuja tomaatteja ja toisen pussillisen kookossuikaleita, jotka sain lahjaksi meksikolaiselta ystävältäni, Diegolta. Hänen äitinsä on kasvattanut tomaatit, rapakon takana, luomumenetelmin. Ihan lähituotantostandardeja ne eivät täytä, mutta niiden tuoksu on taivaallinen. Ja maku... Se on taivaallinen potenssiin seitsemän. Maahantuonnista vastaa Luomupähkinä -niminen yritys, johon en ole vielä syvällisemmin perehtynyt, mutta jonka toimintaa oli pakko vilkaista, koska tulen kohta pian tarvitsemaan näitä lisää. 



Lienee jonkinlainen kokemuksen syy-seuraus-suhde, että viime päivinä keittiöni on ollut meksikolaisten, aurinkokuivattujen tomaattien koekeittiö. Testiin pääsi muutama pastaohje, salaatti ja seuraavaksi on vuorossa levite ja ehkä jokin leipä. Jossain vaiheessa muodostunee aurinkokuivattujen tomaattien reseptien Top-3. Linkitän silloin myös parhaat niistä tänne. 




       
Ennustettavissa on myös jonkinlainen kookosähky. Ja näiden myötä jossakin vaiheessa unohtuu alussa mainittu ravintolakokemus.
   

8. toukokuuta 2015

Kukkaistyttö





































Ihan kaikki eivät ole ymmärtäneet tapaani roudata juhlaviikkojen aikana lahjaksi saamiani kukkia suuntaan ja toiseen. Itse en ole lainkaan ymmärtänyt, että minun pitäisi jättää ne kotiin tai Willa Laina Mariaan ilman hoivaa, huolenpitoa ja ihailua. Kaiken lisäksi liikun pääasiassa julkisilla. Muistutan ehkä kävelevää kukkatarhaa, kun kassini on pakattu ruusuilla ja toinen krysanteemeillä. Olkoon, minä nyt vain suunnattomasti nautin näiden kaunokaisten olemassaolosta.