24. kesäkuuta 2015

Juhannuksen aikaan

Juhannuksen aikaan Willa Laina Marian talon edessä oleva niitty muistuttaa Van Goghin maalausta. Katso vaikka itse!









Juhannuksena päivitin aikansa eläneen taian itselleni sopivaksi, toki perinteitä kunnioittaen. Poimin yhdeksän kukkaa, tein pieniä kimppuja ja mielessäni mantrasin yhdeksän taikaa, jotka ansaitsen toteutuvaksi. Päivitetyllä menetelmällä ei tarvitse etsiä yhdeksää niittyä; kukat voi poimia tien varrelta, puusta tai naapurin kukkamaasta. Eikä niitä tarvitse laittaa tyynyn alle, ihan vain kauniisti ikkunalle tai pöydälle. Kuningatar Laina Maria pitää huolen maagisista voimista, kesäöinäkin, vaikka on enemmän valoa kuin varjoja. Loppuvuoden nautin näiden taikojen toteutumisesta.

Helppoa, eikö? 




   

13. kesäkuuta 2015

Pelastusmekko

Täällä blogimaailmassa joku fiksu ja viisas on lanseerannut käsitteen Pelastusmekko. En pysty linkittämään alkuperäistä, koska olen itsekin kuullut sen lainattuna ja en löytänyt enää sitä postaustakaan, missä siihen alunperin törmäsin. Mutta täysin tarpeellinen käsite. Tosin sen todellisen arvon ymmärtää vasta joutuessaan kaaottiseen mekkohätään useamman kerran.


Tällä hetkellä tärkein ja rakkain pelastusmekkoni on Marimekon "Tiimalasi". Mekko on ollut itselläni reilun vuoden, jonka aikana olen ylentänyt sen tähän kunnialliseen virkaan. Tämä tuli lopullisesti selväksi juhlaviikkojen aikana, kun tilaisuuteen suunniteltu asu ei tuntunutkaan omalta. Sitten on kaksi minuuttia aikaa keksiä joku muu. Vaatehuoneen rekistä pelastusmekko tarjoaa auttavan kätensä ja huutaa: "Tässä olen, ei mitään hätää! Odota, että pukeuden päällesi." 



Mekko on paksua puuvillaa, tyköistuva ja takana on koko selän mittainen, leveä, metallinen vetoketju. Vaikka se nuolee kroppaa, se on silti mukava päällä. Tilanteesta riippuen sen kanssa voi laittaa niin tennarit kuin korkkarit ja aina se toimii, kerta toisensa jälkeen. Pelastusmekko kerää myös aina kehuja naisilta ja katseita miehiltä.





Minulta löytyy hirvittävän paljon niin selfieitä kuin muiden ottamia kuvia "Tiimalasi" päälläni. Ihan kuin en omistaisi muita mekkoja. Pelastusmekko taitaa ansaita pienen kesäloman. Mutta mikähän mekko pelastaa kesäni?


Alin kuva minusta by Katri Musturi


2. kesäkuuta 2015

1-vuotias blogi

Blogini täytti eilen vuoden! JEI!




1.6.2014 kirjoitin ensimmäisen postauksen. Vain kaksi lausetta, mutta alku sekin. Muutama päivä ennen tuota suurta hetkeä meni blogin pohjan luomiseen ja muistan sen hieman hermoja raastavana aikana. Kesäkuun 1. päivä se oli siinä mallissa, että päätin aloittaa. Olin saanut valmiiksi erään pitkän kirjoitusprojektin ja siksi oli hyvä hetki käydä käsiksi seuraavaan. Blogin aloittamista olin miettinyt jo pitkään. Tarkemmin ajatellen olisin voinut aloittaa tämän paljon aikaisemminkin, mutta jostain syystä 1.6.2014 oli kirjoitettu tähtiin. 



Mietin pitkään, mistä kirjoittaisin. Helpompaa kuulemma olisi, jos fokusoituisi yhteen aihealueeseen. En halunnut rajata blogiani yhteen asiaan, joten olen postannut tänne asioita koko elämästäni. En kuitenkaan yksityiskohtaisesti, koska niitä varten on oma, henkilökohtainen päiväkirja. Kirjoitan mieluiten pienistä, ohikiitävistä mutta merkityksellisistä hetkistä, kauniista ja inspiroivista asioista. Niistä, joista tulee hyvä mieli ja jotka voi synkemmällä hetkellä kaivaa uudelleen esille. 




Jossakin vaiheessa tähtäsin 100 postaukseen ensimmäisen vuoden aikana. Sitten tajusin, että tätä ei voi tehdä pakolla. Tekstit syntyvät kun ovat syntyäkseen. Sama pätee oikeastaan kuviinkin. 



Suuri kiitos lukijoille! Lukijakuntani on vielä pieni, mutta piristävä. Kävijälaskurin vaihteleva liikehdintä motivoi kirjoittamaan. Tarkoitukseni on seuraavan vuoden aikana parantaa hieman blogin lay-outia, kirjoittaa parempia postauksia ja tulla, tavalla tai toisella, pois torson takaa. Toivottavasti viihdytte linjoilla!