Summa summarum 2015

Sinne se jäi. Vuosi 2015. Kovasti haluaisin löytää sille yhden osuvan adjektiivin tai määritelmän, mutta en keksi. Melko tasapaksu, ilman suurempia ihmeitä, kaaoksia, skandaaleja, silti opettavainen.






Alkuvuodesta en muista mitään erityistä. Kevään kynnyksellä siskoni muutti pois Suomesta. Keväällä ja alkukesästä juhlin useampaan otteeseen. Saavutin aikuisen naisen iän ja äitini saavutti vielä aikuisemman naisen iän. Aihetta siis oli.

Keväällä jäin työttömäksi. Tietenkin kuvittelin, että se kestää maksimissaan syksyyn. Toisin kävi. En ole asian kanssa yksin ja eilen löysin loistavan tekstin, johon samaistun täysin. Lue tästä. 





Heinäkuussa ajauduin umpikujaan. Osittain siksi, ettei töitä löytynyt. En ole vieläkään päässyt ulos sieltä, mutta sain kumotuksi yhden laudan niin, että sinne pääsee valoa. Olen muutaman ystävän avustuksella tehnyt paikasta sen verran kotoisan, että se ei ahdista. Tunnen lautojen lahoavan, hitaasti, yksi kerrallaan. 

Uuden vuoden aarrekarttani aavisti akrobaattisia asentoja ja niitä todellakin sain. Soturi, Alaspäin katsova koira, Paratiisilintu. Nämä kaikki ovat joogasta, joka täälläkin usein vilahtaa. 

Vielä akrobaattisempia asentoja on antanut capoeira; Ginga, Negativa, Au, Meia lua de frente, Bênção, Armada, Queixada, Meia lua de compasso, Cabeçada, Cocorinha, Esquiva lateral... 
En ole täällä kertonut capoeira -harrastuksestani. Laji on vaativa ja olen oppinut suurinpiirtein alkeet, mutta vielä puuttuu jotakin, että määrittelisin itseni capoeiristaksi. Saattaa olla, että avaudun aiheesta enemmän jossain vaiheessa vuonna 2016.








Tein asioita elämäni ensimmäistä kertaa:

- Saunoin Rajaportilla. Saunoin muutenkin enemmän kuin vuosiin.
  
- Osallistuin Capoeira-workshoppiin.

- Opin seisomaan päälläni.

- Soitin birinbaota.

- Ilmajoogasin.

- Meditoin.

- Keräsin korvasieniä.

- Tein retken kauniiseen Kustaviin.

- Treenasin Nääshallilla ja Ratinassa.

- Vierailin näkijällä.

- Luokkakokous. Sellaiseenkin osallistuin. 

- Olin mukana blogikirppis -tapahtumassa ja tapasin joukon muita bloggareita.

- Voitin. Kellon, pääsylipun, pieniä summia Eurojackpotissa. Niin paljon kuitenkin, etten voi enää ikinä selitellä: "Mä en koskaan voita mitään..." 

- Deittasin Jussi-nimistä miestä. Ensimmäistä kertaa elämässä -asioista henkilökohtaisin, mutta ansaitsee tulla mainituksi.

- Istuin pitkästä aikaa pyörän tarakalla, Pispalan harjulta alas Näsilinnankadulle. Muuten ok, mutta takalistoni mielestä tälläinen toiminta ei ole aikuisille naisille.   

- Menin monessa asiassa mukavuusalueeni ulkopuolelle. Onneksi! totesin lähes yhtä monta kertaa.








Kerroin hartaista hartaimman toiveeni Universumille ja kauniille miehelle. Kumpikaan ei toteuttanut niitä. Kieriskelin katkeruudessa, lopulta annoin anteeksi. Ymmärsin paremmin kaunista miestä kuin Universumia. Se, että ymmärsin itseäni, vaati unettomia öitä, sinisiä silmukoita, pitkää piinallista pohdintaa, mutta lopulta löysin kaikelle jonkinlaisen selityksen.










Kadotin uskoni, en itsekään oikein tiedä mihin. Jumalaan, Universumiin, Johonkin Suurempaan. Samalla havahduin siihen, että elämä on täynnä pieniä Ihmeitä, joita tapahtuu lähes joka päivä. Olen antanut tilaa Sattumalle ja huomannut, miten yksi odottamaton asia juuri sillä hetkellä kun vähiten sitä odotan, johtaa toiseen.  
Toisaalta on ollut myös asioita, jotka tapahtuakseen ovat vaatineet omaa painavaa päätöstäni, vahvaa tahtoa, että alkaa tapahtua tai että jokin asia muuttuu. 
Hankalalta tuntuu löytää se kultainen keskitie, ettei yrittäisi liikaa. Että antaa asioiden tapahtua. Ja taas toisinpäin.












Vartuin. Viisastuin. Olen huomannut itsessäni selvän eron siinä, millainen olin alkuvuodesta ja millainen olen nyt. Alkuvuodesta en kyennyt uskomaan unelmiini ja halusin haudata ne elävältä. Siitä katkeroituneena kirosin unelmansa toteuttaneet mielessäni alimpaan helvettiin. Loppuvuodesta peruin hautajaiset, kiskoin unelmani arkusta ja puhalsin siihen hengen. Häpesin katkeroitunutta minääni ja huokasin helpotuksesta, että en ole hyytänyt vihaani kenenkään niskaan. Miten pääsikin unohtumaan, että jokaisella on risti kannettavanaan.   




Luulen, että kulunut vuosi kasvatti minusta vähän paremman ihmisen, kuitenkin. Ainakin se teki minusta vähän paremman bloggarin, niin tekstintuottajana kuin valokuvaajanakin. Toivon voivani kirjoittaa nämä kaksi lausetta myös vuoden kuluttua.

Näillä siis mennään.




Lukijoilleni toivotan 
valoisaa ja rakkaudentäytteistä
 vuotta 2016!




Myöhemmin samana iltana satuin vilkaisemaan, missä mennään makro-tex-haasteissa. Sielläkin kyseltiin muistoja vuodelta 2015, joten päätin linkittää tämän myös sinne, koska kaikki kuvat ovat hetkiä kyseiseltä vuodelta. 

Muiden muistoihin pääset tästä.  
    

Kommentit

  1. Toivon sinulle parempaa vuotta 2016. työtä ainakin ja rakkautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikein paljon! Onnellista uutta vuotta myös sinulle :)

      Poista
  2. Monenlaisia tunnelmia, kauniita kuvia. Hyvää Uutta Vuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmia riitti! Kiitos, samoin sinulle! :)

      Poista
  3. Kauniita ja mielenkiintoisia muistoja päättyneestä vuodesta. Kuvasi ovat hienoja ja pidän tässä mustavalkoisten ja värikuvien vuorottelusta. Ne täydentävät kauniisti toisiaan.
    Toivottavasti asiat alkavat järjestyä. Onnellista uutta vuotta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja samoin sinulle hyvää uutta vuotta! :)

      Poista
  4. En tiedä miksi, mutta sekä kuvasi että tekstisi ovat niin täynnä tunnetta että tekisi mieli sekä itkeä että nauraa.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva, jos tunne välittyy. Molempia tein menneen vuoden aikana :)

      Poista
  5. Upeita kuvia ja paljon muistoja sekä hyviä että niitä huonompia. Hyvää alkanutta vuotta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016

Muistoja Mansen blogikirppikseltä