22. kesäkuuta 2017

Matkapäiväkirja: Granada, Nicaragua

Matka Leónista Granadaan hurahti muutamassa tunnissa. Minulla ei ollut mitään odotuksia paikan suhteen, jälleen kerran vain ystävien suositus, että siellä kannattaisi käydä. Toinen pysähdyspaikka olisi voinut ollut Managua, maan pääkaupunki, mutta koska aikaa oli vain yhdelle valitsin pienemmän ja sen, joka oli lähempänä kotia. Tässä tapauksessa lähellä Costa Rican kotiani.   


Parque central ja Diócesis de Granada (keltainen rakennus)



Granada oli aivan ihana ja ehdottomasti yksi hurmaavimmista paikoista, minne matkallani eksyin. Kuten Leónkin, myös Granada on siirtomaa-aikainen, yksi maanosan vanhimpia kaupunkeja. Se on perustettu vuonna 1524 ja se sijaitsee Nicaraguajärven rannalla. Granadassa on noin 120 000 asukasta.

Hurmaavan Granadasta tekevät sen matalat, vieri vieressä silmänkantamattomiin jatkuvat talorivit. Jokainen rakennus, oli se sitten kirkko, koti, kauppa, toimisto tai mikä tahansa, on maalattu eri väriseksi, mikä saa kaupungin näyttämään irtokarkkihyllyltä. Usein rakennuksia koristavat myös korkeat ja jykevät, metalliportein koristellut ovet. Ihastellessa yhtä näistä, huomaa äkkiä seuraavan olevan vielä herkullisempi. Talot ovat todella värikkäitä ja tuntuu, että kadut jatkuvat loputtomiin vaikka kaupunki ei ole kovin iso.







Tunnelma Granadassa oli kummallisen kotoisa. Ihan kuin olisin ollut siellä joskus aikaisemminkin, ehkä edellisessä elämässäni. Sattumalta valitsemani majapaikka osoittautui viiden tähden hotelliksi niin viihtyvyydeltään kuin sijainniltaan. Asuin hyvin lähellä keskuspuistoa (Parque Central), kävelymatkan päässä kaikesta tarpeellisesta.

Kulman takaa löytyi posti, mikä tässä vaiheessa matkaa oli erittäin tarpeellinen, sillä materialisti minussa oli jo päässyt täysin irti. Suomeen lähti isohko paketti sisältäen lähinnä vaatteita, mutta eniten tilaa vei riippumatto. Paketin tulon Suomeen virkailijan mukaan oli tarkoitus kestää parisen viikkoa. En ihan heti uskonut ja niin siinä kävikin, että tulimme peräkkäisinä päivinä, vajaa neljä viikkoa myöhemmin. 








Muutaman korttelin päässä sijaitsi moderni liikuntakeskus, missä kokeilin elämäni ensimmäisen acrojoogatunnin. Innostuin lajista ja en usko tunnin jäävän viimeiseksi.   

Ihastuttavaa oli myös ihmisten ystävällisyys. Paikalliset lähestyivät helposti, kysyivät kuulumisia ja että mistä kaukaa olen tullut heille vierailemaan. Kaikki tarjosivat apuaan pienenkin ongelman edessä tehden oloni kotoisaksi.

Catedral de Granada


Iglesia La Merced


Viivyin Granadassa neljä päivää, mikä oli ihan riittävästi niin pienessä kaupungissa. Ehdin katsastaa kaupungin tärkeimmät nähtävyydet, shoppailla, tutustua yöelämään ja tehdä pari retkeä, joista ihan oma postaus myöhemmin ja jopa urheilla. Granada osoittautui myös matkani kuumimmaksi kohteeksi, parhaimmillaan tai paremminkin pahimmillaan mittari nousi +43°:een.



























Muutama vinkki Granadaan matkustaville:

Nicaraguan kansallistuote on riippumatto. Paitsi, että en oikeasti tiedä onko, mutta tarjontaa niistä oli niin ylenmäärin, etten ihmettelisi, jos olisi. Jos siis olet miettinyt sellaisen hankkimista niin Granadasta se kannattaa ostaa. Hinta-laatusuhteet vaihtelevat todella paljon. Olin päättänyt hankkia yhden Willa Laina Mariaan, koska jo aikoja sitten huomasin pellon laidalla kaksi koivua, jotka ovat kuin tehty sitä kannattelemaan. Mieleiseni löysin Tio Antoniolta. Kyseessä on verstas, missä niitä valmistavat invalidit, pääasiassa kuurot ja sokeat, jotka eivät vammansa vuoksi kykene työskentelemään normaaleissa olosuhteissa. Verstaan yhteydessä on myymälä, mistä voit valita mieleisesi. Niin väri- kuin kokovaihtoehtoja riittää. Laatu vaikutti todella hyvältä. Riippumatoissa käytetään paikallista puuvillaa ja ne tehdään alusta loppuun asti käsityönä. Nicaraguan halvimpia ne eivät ole, mutta Suomen hintatasoon nähden edullisia. Maksoin omastani noin 40 USD:a ja mieltä lämmittää ajatus, että rahat menivät hyvään tarkoitukseen. Paikka löytyy Real Xalteva -kadulta, mutta numeroa en löydä edes netistä, joten kannattaa kysyä paikan päältä. Linkin takaa pääsee myös nettikauppaan.




Riippumattoverstas


Hamacas Tio Antonio

Samaisella Tio Antoniolla on toinenkin projekti, kahvila nimeltä Café de las sonrisas. Henkilökunta koostuu kuuroista, mutta palvelu toimii. Ruokalista on kuvallinen ja näin tilauksen voi tehdä näyttäen. Lisää suolaa tai wc:n löytää näyttämällä kuvakortteja. Suomeksi Hymyjen kahvila sijaitsee osoitteessa: Iglesia de la Merced, 50 m. al lago.   

Ravintoloita, terasseja ja yöelämää löytyy keskustasta, La Calzada -kadulta. Parhaimman mangomargaritan ja cevichen nautin Kolmannessa silmässä:  El tercer ojo. Paikka on tunnelmallinen ravintola, missä on hyvä kasvisruokatarjonta ja joinakin iltoina viikossa live-musiikkia. Samasta tilasta löytyy myös muutama ihana pikkuputiikki, missä myydään paikallista desingnia, lähinnä vaatteita, laukkuja ja koruja. 

Samaiselta La Calzada -kadulta löytyy myös matkatoimisto Leo Tours Comunitarios. Itse löysin sieltä saaristoretken ja kiertoajelun Masayaan, mutta niistä paremmin omassa postauksessa.     

Jos haluat hikoilla vielä lisää, aikaisemmin mainitsemaani acrojoogaa ja muuta sisäliikuntaa voi harrastaa Purenicassa. Paikka on hyvinvointikeskus, missä järjestetään erilaisia workshoppeja ja retriittejä, joihin voi yhdistää joogaa ja surffausta. Siellä voi myös majoittautua ja sieltä löytyy myös spa ja kahvila. Purenica sijaitsee: Calle Corrales, del convento San Francisco, 1.5 cuadras al lago.   

Shoppailukatu, missä voit tuhlata edullisiin vaatteisiin ja kenkiin ja tulla hulluksi on Calle Atravesada. 

En suosittele fillarin käyttöä Granadassa, paitsi jos olet lähdössä kaupungin ulkopuolelle. Itse vuokrasin pyörän päiväksi ja se oli vain vaivaksi. Kadut eivät ole tehty pyöräilyä varten ja aina lukitessani sitä lyhtypylvääseen tai muuhun tolppaan, joku paikallinen tuli varoittamaan: "Et voi jättää sitä siihen, joku voi viedä sen!" Kaupunki on pieni, sen voi kiertää kävellenkin. 
    
          

8. kesäkuuta 2017

Matkapäiväkirja: León, Nicaragua

Viivyin Leónissa kolme päivää. Guatemalan ja eritoten Lago Atitlánin fressin vuoristoilman jälkeen León oli todella, todella kuuma. Lämpötila nousi päivisin reippaasti yli +30°, eikä se yölläkään siitä juuri laskenut. Tuuletin pyöri läpi yön, puhaltaen lämmintä ilmaa. Enemmän huonetta viilensi sen kolina ja tieto siitä, että laite on päällä.






León on perustettu 1524. Siirtomaa-ajasta muistuttavat kaupungin reunamilla kohoavat muurien rauniot sekä ympäri kaupunkia sijaitsevat vanhat kirkot, joita löytyy yhteensä peräti 16. Ne ovatkin muutaman museon lisäksi paikan mielenkiintoisimmat nähtävyydet. León on melko pieni, asukkaita löytyy vajaa 200.000 ja keskustassa on helppo kierrellä kävellen. Leoniin on perustettu myös maan ensimmäinen yliopisto 1812. 

Väli-Amerikassa siirtomaa-aikaisten kaupunkien keskustat ovat siistejä neliöitä ja karttaa katsoessa kadut menevät millilleen suoraan. Myös León on samanlainen, paitsi että kaduilla ei ole nimiä eikä aina edes numeroita. Aluksi se tuntui hieman hullulta, mutta vähittelen minulle aukeni, että jokaiselle paikalle on kuitenkin selitys ja reitti, yleensä jostakin maamerkistä lähtien. Oma majapaikkani sijoittui Teatterilta kaksi korttelia itään, sitten puoli korttelia etelään. Sininen talo vasemmalla.

Selvää, kun sen oppii!

Nicaraguaa pidetään Costa Rican lisäksi yhtenä Väli-Amerikan turvallisimpina maana. En kokenut oloani turvattomaksi, kuljin ihmisten ilmoilla kiertäen kaukaa pimeät ja tuntemattomat syrjäkujat ja pidin kassistani kiinni. Kaikissa majapaikoissa minulle tehtiin hyvin selväksi, että ovet tulee pitää aina lukittuina. Massiivisin asein varustettuja vartioita näkyi vähemmän kuin Guatemalassa.













León, kuten Nicaragua ylipäätään, yllätti edullisuudellaan. Kaikki oli käsittämättömän halpaa. 

Leónista löytyy paljon kirppiksiä, ropa americana, kuten Väli-Amerikassa asia ilmaistaan. Tarjontaa oli todella paljon ja sen joukossa myös erittäin huonolaatuisia tuotteita. Joissakin liikeissä rekit on ahdettu niin täyteen, että sieltä oli vaikea löytää yhtään mitään ja niiden plärääminen tuntui ajanhukalta. Ulkomaalaisena sain helposti myös myyjän hengittämään niskaani ja ystävälliseksi tarkoitettu palvelu kääntyi tyrkyttämiseksi. Nicaraguassa löysin itsestäni kunnon vanhan liiton materialistin. Kun kaikki oli niin edullista, teki mieli vaan ostaa ja ostaa. Sinänsä ristiriitaista, koska Suomessa en juuri koskaan osta mitään. Shoppailuani rajoitti pieni matkalaukku ja tieto siitä, että matkani jatkuu Costa Ricaan asti maitse. Hiljensin sisäistä konsumistiäni erilaisin mantroin: mitä kevyempi kassi, sitä mukavampi matka tai mitä painavampi reppu, sitä lujempaa mennään!   

Jälkikäteen ajatellen olen ostanut järkevästi. Kaikki ovat käytössä, paitsi muutama kesämekko, joille Suomen kesä ei ole vielä antanut tilaisuutta esittäytyä. 

Löysin kaksi mielenkiintoista paikallista Design -laukkukauppaa: JBernhard Designs ja Juanmarcos Design. Nicaraguassa nahkatuotteet jos mikä, ovat todella edullisia ja laadukkaita. Jälkimmäiseltä ostin pienen käsilaukun ja maksoin siitä ruhtinaalliset 16 €. Laukusta on tullut jonkinlainen paras kaverini ja se on käytössä lähes päivittäin. 










 

Kirppisten lisäksi Leónissa oli vilkas yöelämä ja mielenkiitoisia baareja / discoja. Lyhyen oleskeluni aikana en ehtinyt nähdä siitä puoliakaan, mutta asia oli selvästi havaittavissa käppäillessäni iltamyöhään keskustan katuja. 

Yksi lauantai-iltani bilepaikoista oli La Olla Quemada, tuona iltana latinorytmein täytetty baari, missä on myös tanssilattia. Samalta kadulta ja lähikortteleista löytyy myös muita vastaavia illanviettopaikkoja. 

Viihtyisä ja edullinen, tosin ei ihan paikallinen, aamiaispaikka sijaitsee keskustassa ja kulkee nimellä Pan & Paz. Paikassa saa ranskalaistyylisiä annoksia aamiaisista salaatteihin ja sandwicheihin. 





Se, mistä Leónissa en eritoten pitänyt oli rantaelämä. Mercadito de Sutiabasta pääsee bussilla Las Peñitas -rannalle puolessa tunnissa. Tämä Sutiaban tori sijaitsee kaupungin länsipuolella, noin 15 min. kävelynmatkan päässä keskustasta. Virallisia aikatauluja ei ole ja itse satuin nousemaan bussiin aivan liian aikaisin. Kuumassa bussissa odottaminen ei ole niitä matkan kohokohtia. En ollut yksin, vaan samaan suuntaan liikkuvia seuralaisia oli penkit ja käytävä täynnä. Onneksi olin ottanut mukaani vettä ja viereen sattui istahtamaan mukava, paikallinen jäbä juttuseuraksi. Bussit ovat melko samanlaisia kuin Guatemalassakin, mutta liikenne vaikutti rauhallisemmalta ja tiet olivat melko tasaisia ja suoria.

Beachille vievä rantatie oli melko likainen. Kadun varrelta löytyi turisteille suunnattuja hotelleita ja ravintoloita, mutta näiden väliin jäi yhtä paljon myrskyissä tuhoutuneita, karuja rakennusten raunioita. Tämä teki maisemasta epäsiistin.  
Itse rannalla, aallot olivat kovia ja korkeita. Kun nousin vedestä, olin yltäpäältä hiekassa. Beachilla kuljin bikineissä, kuten muutama muukin naispuolinen turisti. Paikalliset taas pukeutuvat paljon peittävämmin. Koin epämukavana miespuolisten katseet ja kommentit. Taskuvarkaiden pelossa en pystynyt irrotautumaan repustani. Rantalöhöilyni jäi tuona kertana varsin lyhyeksi. 

Matkaoppaissa ja -sivustoilla Las Peñitas ja Peneloya -beachit saavat runsaasti kehujakin ja uskon, että ajan kanssa sieltä voisi löytyä myös rauhallisempia rantapoukamia. 



Oma kokemukseni Leónista jäi hieman pinnalliseksi hengailuksi. Hektisen Guatemalan ja pitkän matkan jälkeen olin väsynyt ja Nicaraguan tukahduttava kuumuus ei todellakaan parantanut fiilistäni. Jälkikäteen ajatellen, pirteämmässä mielentilassa olisin voinut saada paikasta irti enemmänkin, mutta nyt mentiin näillä eväillä. 

Leónista matkani jatkui Granadaan. Edullinen bussilippu löytyi Nicatime -matkatoimistosta. Sama paikka järjestää myös erilaisia ekskursioita ja kiertoajeluita lähiseudun nähtävyyksiin.

Granadasta enemmän jossakin tulevassa postauksessa!