Matkapäiväkirja: Guatemala Antigua, Guatemala

Guatemala Antigua (Vanha Guatemala) sijaitsee n. 50 km päässä Guatemala Citystä. Kaupunki on nimensä mukaisesti vanha, perustettu 1524, ja se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Sinne perustettiin aikoinaan myös Väli-amerikan ensimmäinen yliopisto. Historiansa aikana Antigua on kärsinyt maanjäristyksistä ja tulivuorenpurkauksista ja sitä on siirretty ja uudelleenrakennettu useaan otteeseen.








Antigua on Guatemalan suosituimpia matkailukohteita, eikä mikään ihme. Kaupungin keskusta muodostuu matalista, pastellisävyisistä taloista ja mukulakivikaduista. Katujen lomista kohoavat siirtomaa-aikaiset rakennukset, joistakin niistä jäljellä on vain rauniot. Osa vanhoista rakennuksista on kunnostettu ja ne saavat kaupungin näyttämään arvokkaalta. Kaupunki on todella eläväinen; ihmisiä vilisee keskustan kirkoissa, aukioilla ja toreilla. Sain myös selville, että Antiguassa toimii useampi espanjan kielen opiskeluun suuntautunut koulu, mikä houkuttelee paikkaan ulkomaalaisia. Tämän huomaa yöelämästä; keskusaukion lähettyvillä on useita baareja / yökerhoja, joissa meno on hyvinkin kansainvälinen, tekemättä paikasta kuitenkaan mitään mautonta turistirysää. 
Antiguassa on useita museoita, joissa pääsee tutustumaan kaupungin historiaan. 

Keskustan rajojen ulkopuolelta löytyy intiaaniyhteisöjä, kahviplantaaseja ja tulivuoria. Antiguassa on useita matkatoimistoja, jotka järjestävät retkiä niin lähelle kuin kauemmaksi. Jos mielii kiivetä tulivuorelle, Pacaya on selvästi suosituin, koska se on lähellä sijaitsevista tulivuorista ainoa aktiivinen.         






Asuin Antiguassa noin 20 min. kävelymatkan päässä keskustasta. Kuljin matkan useinmiten turvallisuussyistä bussilla, tosin se oli myös nopea ja halpa. Guatemalalainen bussiliikenne on aivan omaa luokkaansa ja siitä postaan vielä erikseen. Bussin lisäksi kaupungissa pääsee liikkumaan tuc-tuc:lla eli pienillä, kolmipyöräisillä mopo-takseilla. Tuc-tuc on puolet halvempi kuin taksi ja kapeilla kaduilla se liikkuu näppärästi, kunhan ensin tottuu mukulakivikadun tärinään! Matka kotiini maksoi yleensä 30 quetzalesia eli hieman vajaa neljä euroa. Myös pimeitä takseja on tarjolla ja niitä suositeltiin välttämään, jälleen turvallisuussyistä. 
(Nyt kun otin esille valuuttamuuntimen, en voinut olla laskematta hintaa bussimatkalle koti-keskusta: 2 Quetzales eli 0,25€. Heh!)






Antigua on äärettömän hankala kuvattava kapeiden teidensä ja liiallisen liikenteen vuoksi. Jos haluaa tallentaa kameraansa pelkkiä kauniita katuja, rakennuksia ja raunioita, niin ainoa otollinen hetki on aamulla aikaisin. Itse heräsin aamukuudelta vain kerran kiirehtiäkseni bussiin, en räpsimään kuvia. Muuten kuljin melkein aina Canon kaulassa ja löydettyäni kauniin kuvakulman, lähes satavarmasti takavasemmalta kuvaan kaahasi auto, bussi, tuc-tuc tai toinen, Canon kaulassa keikkuva turisti.

Intiaanit perinteisissä asuissaan ovat kauniita ja mielenkiintoinen kuvauskohde, mutta he eivät juuri suostu kuvattavaksi. Ymmärrettävää sinänsä, koska he eksoottisuutensa vuoksi joutuisivat kameran eteen yhtenään. Muutenkin he ovat vaikeasti lähestyttävissä; Maya-kulttuuri on tietojeni mukaan vielä(kin) hyvin sovinistinen ja siksi naiset eivät välttämättä puhu, koska siihenkin lupa tulee kysyä mieheltä. Ainostaan kaupustelutilanteissa pääsee keskustelemaan, mutta sekin jää usein pinnalliseksi. Epätasa-arvo näkyy muutenkin katukuvassa. Intiaaninaiset ovat käsittämättömän ahkeria ja näyttää, että mukana kulkee koko elämä: pään päällä on myyntituotteita sisältävä kori, lapsi on kiinnitetty huivilla selkään ja käsivarressa on vielä toinen huivi pakattuna täyteen muuta tarpeellista tavaraa. Vastaavanlaisia ahkeria miehiä ei näy. Eritoten iltaisin esille nousee myös lapsityövoima. Heitä näkee koriensa kanssa turistien täyttämillä kaduilla myymässä matkamuistoja, karkkia, tupakkaa yms. krääsää, ikäänkuin kori olisi pieni kioski.














Viikko Antiguassa hurahti kuin siivillä. Kaupunki jäi mieleeni kauniina, avartavana ja mielenkiitoisena, jota kyllä ehdottomasti suosittelen kenelle tahansa väli-amerikassa matkaavalle, mutta erityisesti niille, joita kiinnostaa historia ja Maya-kulttuuri.

Negatiivisena koin kaupungin hektisyyden, joka välillä tuntui imevän minusta kaiken energian; molempiin hihoihin tarrautuvat intiaaninaiset, jotka haluavat väkisin myydä shaalin, huivin, kaulakorun tai edes kirjanmerkin. Jossakin vaiheessa koko Maya-kulttuurin värikylläisyys tuntui yliannostukselta, vaikkakin se oli myös äärettömän kiehtova ja inspiroiva. (Tekstiileistä ja Maya-perinteistä tulossa myös ihan oma postaus myöhemmin.) 



Lopuksi vielä muutama vinkki:

Taqueria Doña Lupita:sta saa herkullista meksikolaista ruokaa edullisesti. Sijaitsee keskustassa, 7a Poniente #14.

Toinen kalliimpi, mutta aivan ihana ruokapaikka on Saberico. Ravintolaan mennään sisään kadulta, mutta ruokapaikka itse on rakennuksen sisäpihalla. Kirjaimellisesti salainen puutarha. Osoite: 6a Avenida Sur #7
    
Jos olet äärimmäisen uskontovastainen, en suosittele Guatemalaa ainakaan pääsiäisen aikoihin. Olin ihan itsekin tyystin unohtanut, miten katolinen kirkko juhlii pääsiäistä!  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016

Muistoja Mansen blogikirppikseltä