Matkapäiväkirja: Päämääränä León, Nicaragua

Quatemalasta lähdin kohti Nicaraguaa. Olin etukäteen varannut bussimatkan Antigua-Leon, koska löysin edullisen sellaisen; 50USD. Edellisen päivän kaaosmaisen bussiretkeilyn vuoksi jännitin tulenko koskaan pääsemään perille asti. Mikään täyden kympin matka se ei ollut, mutta ensinnäkin jo äärettömän halvan hinnan vuoksi ei voi paljoa vaatia.



Minibussi haki minut aamutuimaan majapaikastani ja vei Guatemala Cityn bussiasemalle, kuljettaen samalla myös muutaman muun lentokentälle. Jonkilainen kateus kirpaisi katsellessani ihmisvirtaa, joka kulki lentokentän liukuovien läpi. Teki mieli juosta mukaan. Tunnissa olisin lentäen perillä Nicaraguassa, mutta nyt oli jo myöhäistä. Olin aikaisemmin etsinyt myös lentoja, mutta en löytänyt ainoatakaan lentoa alle 100 €.



Quatemala Cityn bussiasemalla odotin nelisen tuntia. Olin ymmärtänyt että lähtisimme suurin piirtein saman tien, mutta toisaalta sellainen järjestelmällisyys olisi ollut aivan liian länsimaalaista. Bussi lähtisi klo.13.00. Tämän kolmen tunnin aikana minulta kysyttiin kolmesti, miten maksan lipun. Dollareilla vai Quetzaleseilla? Kolmas vastaukseni osoitti, että hallitsen suuttumisen espanjaksi vielä ihan hyvin. Ensimmäinen bussikuski vei matkalipun/kuitin vakuuttaen, että en tule tarvitsemaan sitä. No en tarvinnut ja olisihan se ollut aivan liian yksinkertaista näyttää se kuitti kun joku pyytää maksua. Tulipa sitten harjoiteltua suuttumisen ja sen purkautuminen ihan suullisesti. Vaikka korotin ääntäni, muistin pysyä kohteliaana.

Samaisen odottelun aikana, minut ja matkatavarat vaihdettiin toiseen bussiin, vaikka ensimmäisessä bussissa minulle oli varattu paikka omalla nimellä. Toisessa bussissa minut laitettiin Brendan paikalle. ”Kyllä tää bussi menee Leoniin ja voit istua tässä” väitti assari, kun taas epäilin päämäärääni.

Odottamisen lomassa ehdin käydä lounaalla, kahvilla ja selata kaikki mahdolliset somet. Jos jokin toimii suhteellisen mutkattomasti niin Wi-Fi.

Bussi oli Quatemalan paikallisbusseihin verrattuna suhteellisen uusi; penkin sai asetettua lievästi takakenoon nokosia varten ja onneksi sieltä löytyi wc. Tietenkään wc:ssä ei ollut paperia, mutta tähän olin varautunut. Hieman myös huvitti lappu ovessa: vain pissaamista varten. Heh! Entäs jos on isompi hätä?




Loppujen lopuksi bussi lähti klo. 14.00. Matka kului verkkaisesti. Nukuin katkonaisesti; heräsin liian kovalla huutavaan televisioon tai radioon ja kun sain uudestaan unen päästä kiinni, oltiin jo rajalla ja bussista piti poistua passintarkastusta varten. Jokaisella pysähdyspaikalla huokaisin helpotuksesta; taas on saavutettu yksi määränpää ja vähän olen lähempänä kohdetta. Salvadorissa ja Hondurasissa turistibussien ryöstöt ovat arkipäivää. En halunnut antaa pelolle valtaa, mutta toisaalta en myöskään voinut olla unohtamatta sitä. Rajapysähdyksiä oli kolme: ensin Quatemala-Salvador, Salvador-Honduras ja Honduras-Nicaragua. Ankeita paikkoja. Lisäksi olin lähtenyt matkaan lähes ilman käteistä kuvitellen että aina voi maksaa kortilla. Ei voi. Vasta viimeisellä pysähdyspaikalla, Hondurasin ja Nicaraguan rajalla, löytyi matkan ensimmäinen pankkiautomaatti. Onneksi bussikuski oli ystävällinen ja lainasi. Suurista summista ei ollut kyse, yhteensä noin 15 USD. Viimeisellä rajalla viivyimme reippaasti yli tunnin. Bussi tyhjennettin kokonaan ja kaikki matkalaukut ja kassit tarkistettiin. Kulutin aikaa muiden matkustajien kanssa kertomalla kummallisia asioita Suomesta. Heille kummallisia, minulle päivän selviä, kuten se että voin ja uskallan matkustaa yksin, vaikka olen nainen.


      
Bussimatkani kesti 18 tuntia. Aamulla saavuin Leóniin. Uusi maa, uudet kujeet.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016

Muistoja Mansen blogikirppikseltä