15. toukokuuta 2017

Matkapäiväkirja: San Pedro, Lago Atitlán, Guatemala

Viimeinen kohteeni Guatemalassa oli Atitlánjärvi. Se sijaitsee maan lounaisosassa ja sen rannoilla olevista kaupungeista suurin on Panajachel. Sinnekin lähdin ystävien -kuinkas muuten!- suosituksesta.

Panajachel sijaitsee noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Antiguasta. Alunperin tarkoitukseni oli jäädä sinne, mutta koska suunnittelin Tour de Lago Atitlánin tyyliin edellisenä iltana, en enää löytänyt sieltä edullista majapaikkaa. Summamutikassa valitsin järven rannalta sijaitsevista pikkukylistä San Pedron, mikä osoittautui varsin mukavaksi vaihtoehdoksi. 










Panajachelista San Pedroon pääsee lautalla reilussa puolessa tunnissa. Saman matkan voi toki tehdä myös bussilla, mutta itse vesi-ihmisenä harvoin kieltäydyn veneretkistä. Kaiken lisäksi satama löytyy läheltä bussin päätepysäkkiä. Mitään merkkejä tai kylttejä ei ole, mutta paikalliset kyllä neuvovat.

San Pedro on pieni ja hurmaava, noin 15 000 asukkaan vuoristokylä. Hektisen Antiguan jälkeen se tuntui rauhan tyysijalta. Järven ympärillä kohoavia tulivuoria peitti ohut usvakerros, enkä voinut olla muistamatta retkiäni Näsijärven rantaan; maisema on meditatiivinen, erittäin rauhoittava ja jollakin tavalla kotoisa.








San Pedrossa tuk-tukit ovat värikkäämpiä kuin Antiguassa.

Vietin San Pedrossa kolme päivää. Siinä ajassa ehdin tutustua myös naapurikylään, San Juaniin, joka sijaitsee noin tunnin kävelymatkan päässä San Pedrosta. Kuumuuden vuoksi menin itse tuk-tuk:lla, mutta jos pääset ylös hyvissä ajoin ennen keskipäivän auringonpaahdetta, niin mene ihmeessä kävellen; aivan ihastuttava reitti vuoristomaisemissa nousuineen ja laskuineen.

San Juanissa minua kiinnosti erityisesti Casa del tejido, joka on paikallisten intiaaninaisten perustama yhteisö. Casa del tejidon eli Kangastalon idea on säilyttää Maya-kulttuurien tekstiiliperinteet ja paikan päällä pääsee tutustumaan kankaanvalmistuksen eri vaiheisiin, alkaen puuvillan keräämisestä aina valmiiseen tuotteeseen asti. Kaikki kankaat tehdään käyttämällä paikallisia luonnonvaroja ja tuotto käytetään intiaaniperheiden sekä lasten ja nuorten koulunkäynnin tukemiseen. 

Ammattini vuoksi kankaanvalmistusprosessi ei ollut minulle täysin uusi. Enemmän ihmettelemisen aihetta antoi kuunkierron vaikutus tietyissä kasveissa langan väreihin; täydenkuun aikaan saadaan tummansinistä ja puolikuun aikaan vaaleampaa. Wow! Intiaanien tietämys kuunkierron vaikutuksesta maallisiin asioihin on valtaisa. Toivoisin joskus voivani paneutua tähän aiheeseen syvemmin. 

Kangastalossa tein myös ostoksia, mutta niistä myöhemmin ihan oma postaus. 




Casa del tejido


San Juanissa voi myös tutustua kaakaon valmistukseen.

Paahdettuja kaakaopapuja
Tein retken Indian Nose -vuorelle. En juuri koskaan innostu patikoinnista tai vaelluksista, mutta koska nyt oli aikaa ja kaikkea pitää elämässä kokeilla, niin päätin lähteä. Toinen vaihtoehto olisi ollut nousu San Pedro -tulivuorelle, mutta matka olisi ollut pidempi, nousu korkeampi ja kaiken lisäksi tulivuori ei ole aktiivinen.

Ennen retkeä totesin tarvitsevani uudet lenkkarit. Lähdin ostamaan niitä edellisenä iltana. Juuri ennen saapumistani keskustaan ja kauppa-alueelle, alkoi satamaan ja koko kylästä katkesi sähköt. Tämä lienee varsin yleistä, koska melko nopeasti kauppiaat löysivät varastoistaan kynttilöitä ja kaupankäynti jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Suurempi ongelma oli se, että kyläpahasessa oli vain kolme pientä myymälää, jotka myyvät ns. lenkkareita tai tennareita. Jostain syystä kokoa 37 ei näyttänyt olevan tarjolla missään. Muutenkin valikoima oli kaikissa kaupoissa melko vähäinen ja jos löysin varteenotettavan vaihtoehdon niin "varastossa ei nyt juuri sitä kokoa ole".  

Ostin siis vähän reilummat lenkkarit romanttisessa kynttilänvalossa sateen ropistessa ikkunaan. Hurmaava, hetkellinen hämäryys teki tepposet ja kotona totesin ostaneeni "sian säkissä"; feikit Niket ja toisesta lenkkarista puuttui jopa merkki. Laatu niin huono, että hyvä jos kestää loppumatkan. En tietenkään ollut saanut kaupasta kuittia, joten reklamointi seuraavana päivänä olisi turhaa. Kalliit ne eivät olleet, mutta päivänvalossa olisin vähän tingannut. 



Aamunkoitto Indian Nose -vuorella


Guatemalassa on yleisesti ottaen halpaa, mutta San Pedro oli vierailemistani paikoista halvin. Turisteja näkyy katukuvassa, mutta vähemmän kuin Antiguassa. Kahviloiden, ravintoloiden ja ylipäätään vierailijoille suunnattujen tuotteiden hintataso on tasapäisempi kuin Antiguassa. Sataman vieressä kulkevalta rantareitiltä löytyy kauniita kuppiloita ja vaihtoehtoja on niin janoiselle kuin nälkäisellekin. Joissakin paikoissa palvelu pelaa paremmin englanniksi. Löytyipä sieltä yksi mielenkiitoinen design -kauppakin, Bolso, joka valmistaa kestävän kehityksen periaattein erilaisia nahkatuotteita, pääasiassa laukkuja. 

Turistit, jotka ovatkin päättäneet jäädä, ovat perustaneet San Pedroon ruokapaikkoja, matkatoimistoja ja yllättävän monta joogakoulua. Toisaalta paikka jo rauhallisuutensa vuoksi on mitä mahtavin viettää viikon rentoutusloma; joogata, vaeltaa vuorille, vuokrata kanootti ja meloa järvenselälle. Tai makoilla riippukeinussa ja lukea kirjaa. (San Pedrossa oli ennen minua käynyt joku toinen suomalainen ja jättänyt minulle kämäseen, pölyttyneeseen antikvariaattiin Tuomas Kyrön 700 grammaa! Tästä oli iloa eritoten tulevilla bussimatkoilla.)    

Jos olisin tullut ajan kanssa, olisin käynyt muissakin Lago Atitlánin pikkukaupungeissa tai ehkäpä kiertänyt koko järven ympäri.






San Pedrossa unettomuuteni sai kokonaan uuden ulottovuuden. Olen elämäni aikana kärsinyt sen lähes kaikki mahdolliset ja mahdottomat muodot ja viime vuosina olen myös todennut selättäneeni niistä suurimman osan. San Pedrosta lähdin pienen univajeen kanssa, koska en saanut nukutuksi KUKON LAULUN VUOKSI! Kyse ei ollut yhdestä kukosta vaan kokonaisesta kuorosta; tuntui että välillä käytiin jonkinlaista dialogia, mutta useimmiten kukkoiltiin! Heillä ei myöskään ollut ns. kukon laulu-aikaa vaan tyyli oli vapaa läpi yön. 

Niin, matkailu avartaa.







Guatemalassa yksi paikallinen olut, ihan hyvä sellainen, on Gallo eli Kukko. Unettomina öinä kuvittelin tietäväni, mistä nimi tulee.


   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!